Tapaaminen eilen lenkkipolulla. Houkuttelin Helenan lähtemään eilen päiväkävelylle Pikku Huopalahden Niemenmäen puoleiselle rantapolulle. Rantatyömaan takia joutui kiertämään pitempää reittiä, mutta kävelimme kuitenkin puoliväliin lahtea, ruovikon yli vievän katetun sillan yli korkeajännitepylväälle asti ennen kuin käännyimme takaisin. Astelimme uudestaan lankkusiltaa myöten, kun outo ratina kiinnitti huomioni. Pysähdyin ja muutaman metrin päässä kaislikossa seisoi liikkumatta pieni metsäkauris. Lakoontuneet kaislat rapisivat sen sorkkien alla, kun se liikkui. Polulla oli muitakin kulkijoita, joten arka eläin siirtyi paremmin lehdettömien puiden taakse. Sillalla äiti lapsineen ja vastaamme tulleet mies ja koira jäivät ihailemaan kaurista. Toivottavasti otus pääsi rauhallisempaan paikkaan. Eilen vietimme jälleen jonkin aikaa parvekkeella ottamassa aurinkoa, Helena ensin itsekseen ja minä tulin hänelle seuraksi, kun sain työrupeamani tehtyä. Jatkoin eilen 30 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Reilu sata sivua jäljellä urakkaa. Helena teki luonnoksia vihkoonsa ja akvarelleja. Kuulemma kauriskin on hahmollaan. Hän lukee Margaret Millarin dekkaria Kysykää minua huomenna. Minä olen lukenut kolmasosan Joel Lehtosen suurromaania Putkinotko. Sitä kutsutaan suurromaaniksi ja onhan siinä yli viisisataa sivua. Huomaan, että en muista tästä kirjasta juuri mitään. Toinen kysymys: Onko se luettava? On, minusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti