Taavetissa

    

Kesäkuun viimeinen päivä. Yksitoista astetta aamuvarhaisella Luumäen Taavetissa. Hyvästelemme väistyvän kuukauden hyvillä mielin ja toivotamme heinäkuun tervetulleeksi. Valikoimme kangasmaitikan postauskuvaksi. Eilen oli tiedossa ja uhkaamassa myrskyistä säätä. Eilen aamulla satoi kuitenkin verkkaisesti, joten teimme tavanomaisen aamulenkkimme. Pisaroita lupiinin lehdellä. Valimon takainen notkelma värikkänä ja sateisen utuisena. Timotei ja jokin muu heinänröyhy tienvierellä. Helena piirsi eilen kasveja ja kukkia luonnoslehtiöönsä. Minä kirjoitin kaksi sivua Vanhan-tarinaa, jota on viisikymmentäkolme sivua. Kirjastossa Viikon lainoista löytyi Seppo Jokisen uusin dekkari Viimeinen vääntö ja joka on siis kirjailijan päätösosa omalle dekkariluomalleen. Helena oli jonottamassa kirjaa sijalla kuusikymmentäseitsemän tai niillä main, mutta nyt hän saattoi poistaa tämän varauksen. Kalle Päätalo ja James Joyce saavat odottaa taas omaa vuoroaan. Minä jatkoin eilen David Foster Wallacen The Pale King -teoksen parissa. Siitä tuli näemmä kesäkirjani. Ehkä niitä tulee vielä muitakin.

Taavetissa

    

Kaksitoista astetta Luumäen Taavetissa. Hiljaista sadetta. Perjantaina iltapäivällä meillä oli parvekkeella tällainen kirjakooste luvussa. Yksi sanakirja ja kaksi romaania. Laatuaikaa parvekkeella. Eilen aamulenkillä saimme todeta, että maisema oli muuttunut sähkölinjalla. Siellä oli raivattu. Aluskasvillisuus, pienet männynalut, koivut, haavat ja pajut oli niitetty maahan. Löysimme tienpenkasta yhden kissankellon. Ensimmäiset maitohorsmat aloittavat kukintaansa ja pian on myös ahdekaunokkien aika. Päivänkakkaraniityt ovat kukkeimmillaan, samoin lupiinit helottavat runsaassa väriloistossaan. Teimme myös havaintoja meille entuudestaan harvinaisemmista lajikkeista. Koulun värikuvakasvion kuvataulujen mukaan nämä kasvit ovat ketoneilikka, karvainen horsma ja pulska neilikka. Hauskoja nimiä. Helenalla riitti eilen ja riittää edelleen piirtämistä näissä eri kasveissa ja kukissa. Eilen kirjoitin vasta iltapäivällä Vanhan-tarinaa. Sivu lisää. Helena luki eilen illalla loppuun Harri Virtasen dekkarin Valaistunut tappaja. Hän piti tästä sarjan avauksesta. Minä olen lukenut kolmasosan David Foster Wallacen jälkeenjääneistä kirjoituksista koottuina The Pale King -nimiseksi kirjaksi. En tiedä, voiko sitä kutsua romaaniksi, proosaa se on kyllä ja niissä kohdin, joissa teksti jatkuu yhtäjaksoisena kymmeniä sivuja tai enemmän, se on hyvää ja aitoa Wallacea.

Taavetissa

    

Yksitoista astetta aamuvarhaisena täällä Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on Helenan ottama kesäinen näkymä eilen Patolammelta. Hän otti kuvia järjestelmäkameralla ja minä kännykällä. Kävelimme kyläkeskustasta Marttilantietä ja Kauppakatua ”Alakylään”, näimme ohiajavan junan, joka pysähtymättä kiiti sillan yli ja me koukkasimme aseman päätyyn. Hylätty asemarakennus. Aita erottaa pihan radasta. Jokin lintu lauloi rakennuksia ympäröivässä tiheikössä, ehkä laulurastas tai oliko peräti satakieli. Asiantuntija voisi sanoa pelkän äänen perusteella. Palatessamme keskustaan pysähdyimme hetkeksi penkille Patolammen itäpuolella. Helena piirsi eilen iltapäivällä. Minä kirjoitin Vanhan-tarinaa aamupuolella. Sitä on nyt viisikymmentä sivua, kahden kuukauden kertymää. Iltapäivällä kirjasin muistiin valmiiksi näitä tapahtuneita seuraavaan postaukseen eli tämän päivän postausta varten. Näin olen pitänyt jo pitkään tapana. Asiat unohtuvat helposti, jos niitä ei tallenna ylös. Aamuisin kirjoitan vielä tuoreimmat lisäykset ja mietteet ja tarkistan tekstin, jotta ei suotta tulisi kirjoitusvirheitä. Tekoälyä en ota mukaan hämmentämään enkä sekoittamaan. Se yritti itsepintaisesti osallistua, kutsui itsensä mukaan, vaikka en hyväksynyt sitä ja alkoi vetää innoissaan jatkuvasti punaista viivaa kirjoittamani tekstin alle. Sellainen häiritsee kirjoittajan luontaista rytmiä.

Taavetissa

    

Kuusi astetta tänään aamulla vartin yli viisi Luumäen Taavetissa. Hain eilen aamulenkin jälkeen koivun lehdeksiä sähkölinjan suolta. Otin mäenrinteestä kuutostien takaa postauskuvan, Salpausselkää Taavetin kohdalla. Eilen kauppamatkalla kävimme seuraamassa lokin pesintää ja jatkoimme radanvarteen rautakauppaan. Helena tarvitsi kumisaappaat ja sieltä löytyi. Kotona kokeiltuaan niitä, hän totesi, ettei saa tällaisia pitkävartisia saappaita kiskottua itse jalasta, joten palautamme ne. Minä kuvasin rautakaupassa täytetyn kanahaukan siivet ylhäällä laskeutumassa hyllyn päälle ja pihalla olevia järeitä kuusen tyvirunkoja. Tuleeko niistä kenties uusia moottorisahaveistoksia? Helena vaihtoi eilen lukukirjan, kun menimme päivänokosille. Kalle Päätalo siirtyi väliaikaisesti sivuun odottamaan ja Harri Virtasen Valaistunut tappaja tuli tilalle. Ensimmäinen luku sai Helenalta hyväksynnän. Torkkujen jälkeen kirjoitin muutaman rivin Vanhan-tarinaa. Luin sen jälkeen eteenpäin David Foster Wallacen kirjaa The Pale King. Veroviranomaiset Valloissa työssään. The Pale Kingin alussa on Editor’s Note, jossa Michael Pietsch, kirjan kokoaja ja kustannustoimittaja mainitsee: ”If anyone could make taxes interesting, I figured, it was him.” Him on tietenkin kirjailija Wallace.

Taavetissa

    

Yksitoista astetta, harmaata ja pilvistä ennen aamukuutta täällä Luumäen Taavetissa. Parhaillaan ei sada. Eilen teimme sateessa aamulenkin. Otin yhden kuvan, jossa Volkswagen Kleinbus on sopivasti tienlaidassa siirtoalustalla odottamassa ilmeisesti restaurointiin lähtöä. Kuvasin eilen iltapäivällä kännykällä valikoiman Helenan luonnoslehtiöstä, yli viisikymmentä kuvaa ja tein niistä oman kansion. Sopivina päivinä laitamme niitä näkösälle Kaunis kesäpäivä -blogiin. Yhtenäinen sade loppui eilen ennen kymmentä ja kiersimme lokin pesän kautta kaupalle. Helena otti lisää kuvia. Lintu lähti pesästä, teki lyhyen kaarroksen ja palasi takaisin tai ne vaihtoivat hautojaa. En tiedä tekevätkö lokit niin? Kirjoitin eilen aamupuolella sivun lisää Vanhan-tarinaa. Helena piirsi aamulla luonnoslehtiöönsä. Iltapäivällä hän riipi herneitä pakkaseen ja katsoi muutamia teeveesarjojen jatkoja. Helenalla oli yksi varaus noudettavana kirjastosta, Harri Virtasen Valaistunut tappaja ja haimme sen. Haukka lekutti ilmassa paikoillaan niityn yllä, kun olimme iltapäivän päätteeksi parvekkeella nauttimassa auringonpaisteesta. Illalla katsoimme kaksi osaa junamatkaohjelmasarjasta, toinen oli Meksikosta ja toinen, yllättäen Suomesta, talvisesta lumimaasta ja reitti kulki Helsingistä Mikkelin, Kuopion, Oulun, Kemin ja Rovaniemen kautta Kemijärvelle. Sauna, avanto, Joulupukki ja harmaat, vanhat sotakuvat.