Taavetissa

    

Yksitoista astetta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Eilen, kun lähdimme aamulenkille, oven postiluukussa odotti Luumäen Lehti. Ehkä se oli jakelu kaikkiin koteihin. Kiersimme lyhyen eli puolikkaan pururatakierroksen, mutta Helena halusi mennä vielä kuutostien toiselle puolelle ja teimme niin. Otimme tietenkin kuvia ja valitsimme tämän päivän postauskuvaksi heleänvihreää mustikkaa kasvavan nummirinteen. Kirjoitin eilen kaksi sivua Vanhan-tarinaa, jota on nyt kolmekymmentäkolme sivua. Kävimme kaupassa ja Helena valikoi kesäkeittoaineksia. Kukkakaalia oli vain pakkasessa, joten päädyimme korvaamaan sen parsakaalilla. Sopivasti vihreää valkoiseen keittoon. Helena intoutui eilen johonkin aikaan päivästä käymään läpi vielä pakkauksessa olevia töitään, niitä, jotka on tarkoitus laittaa seinälle esille. Meillä on kulkenut muutoissa mukana noin metrin levyinen bambuverho ja laitoimme sen riippumaan seinälle. Tarkoitus on kiinnittää siihen pieniä, kevyitä töitä ja käyttää sitä muistiinpanolappusten alustana. Tämä askarrus on vasta alkutekijöissään. Luin eilen loppuun Paavo Rintalan romaanin Paasikiven aika. En saanut siihen oikein makua. Teos oli hajanainen. Varhaista biofiktiota, ajattelen. Paasikiven mietteet, joita valtiomies muka ajatteli, olivat kirjan parasta antia. Otimme eilen iltapäivällä myös aurinkoa parvekkeella, molemmat. Nautimme kesästä.