Yksitoista
astetta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Parvekkeella avautuvat pelargonian kukannuput
terttu tertun perään. Helena nyppi lakastuneita nuppuja pois ja asetti yhden kukan
mäntypuun päälle. Hänellä oli eilen järjestelmäkamera mukana, kun olimme
aamulenkillä ja myös yhdeksän jälkeen, kun kävimme kaupalla. Kuvattavaa on, kukkivien
kasvien loistoa ja maisemaa, jossa liikumme. Jatkoin eilen Vanhan-tarinaa eteenpäin,
mutta sivuja ei kertynyt lisää. Helena piirsi ja teki väriluonnoksia
luonnoslehtiöönsä ja katsoi samalla läppäristä jotain sarjaa. Iltapäivisin hän
on ollut viime aikoina klaffipiirongin ääressä, koska siinä on hyvä pitää työtasolla
läppäriä auki ja tilaa jää siihen sivuun myös luonnoslehtiölle ja kynäkokoelmalle.
Siihen aikaan minä luen kirjaa parvekkeella tai olohuoneen sohvalla. Eilen
posti toi vuoden toisen Sienilehden. Luin eilen puoleen väliin Paavo Rintalan
romaanin Paasikiven aika. Helena luki Patricia Cornwellin jännäriä Luonnoton
kuolema.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti