Tilkankadulla

    

Lunta sataa Tilkankadulla, Helsingin Pikku Huopalahdessa. On satanut varmaan koko yön, koska sisäpihan pensaitten oksat ovat saaneet valkean lumikuorrutuksen. Lämpötila on nollassa. Gaz matkaan -käsikirjoituksessa olen edennyt sivulle 92. Claude Simonin Georgica on puolivälissä. Siinä kirjailija kuljettaa rinnakkain eri tarinoita, eri ajoilta, ottaa mukaan yksityiskirjeitä tilanhoitajalle ja kirjeitä kansalliskonventille Ranskan suuren vallankumouksen ajoilta ja hypähtäen siitä Toisen maailmansodan taisteluhautoihin ja sotavankileireille. Runsasta ja rikasta kuvastoa. Nautin tekstin päättymättömästä monologista. Fedor Dostojevskin Karamazovin veljeksiä olemme lukeneet yli kolmesataa sivua. Kirjoitin eilisessä postauksessa, että arvostan Dostojevskin romaania Rikos ja rangaistus enemmän kuin Karamazovin veljeksiä. Dostojevski on monisanainen kirjailija, jonka teokset etenevät hitaasti. Ehkä kirjailijan saama palkkio oli sidoksissa sanojen määrään. Rikos ja rangaistus etenee verkkaisesti, mutta Karamazovin veljekset on kaksin verroin hitaampi. Rikos ja rangaistus on jännittävä ja jännitteinen, mutta Karamazovin veljekset silkkaa draamaa ja liioittelua. Helena kutoo sukkaa silloin, kun luen sitä ja yleensä luen ääneen.

Tilkankadulla

    

Arkiaamu. Maanantai. Kaksi astetta pakkasta. Taivaalla näkyy muutamia tähtiä. Eilen päivällä aurinko paistoi ja illalla ihailimme puolikasta kuuta ja Jupiteria. Eilen teimme aamupäivän omia taideluomiamme, Helena paranteli kirjakansiluonnostaan ja teki toisen vähän erilaisen. Minä jatkoin Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Ulkoilimme sen verran, että kävimme kaupassa ja samalla kuljimme edestakaisin Mannerheimintien jalkakäytävällä. Keskipäivästä eteenpäin katsoimme päiväunien sijasta televisiosta perätysten kaikki kolme Komisario Palmu -elokuvaa. Ne kolme mustavalkoista. Viiden tunnin filmisessio. Välillä unetti, mutta se tunne meni ohi. Katsoin näitä tuttuja kuvia niin, että tarkkailin väliin Matti Raninia silloin, kun hän ei ollut äänessä, vaan näytteli pääesiintyjän taustalla ja samoin Leo Jokelan ilmeitä. Tarkkailin Esko Salmista Kaasua Komisario Palmu -elokuvassa ja sitten Tähdet kertovat -elokuvan isommassa roolissa. Tutuissa filmeissä voi etsiä uusia kuvakulmia ja yksityiskohtia. Vietimme siis osin erilaisen vuoden ensimmäisen päivän. Luin kuitenkin illemmalla ääneen kymmenkunta sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Lukiessani ajatukseni harhaantui ensimmäisen kerran kirjailijan pääteokseen Rikos ja rangaistus -romaaniin. Tein mielessäni vertailua. Nyt, kun olemme lukeneet neljäsosan Karamazovin veljeksistä, joka on hyvä kirja, arvostan kuitenkin enemmän Rikos ja rangaistus -teosta.

Tilkankadulla

    

Sunnuntaiaamu, vuoden 2023 tammikuun ensimmäinen päivä. Säätiedon mukaan lämpötila on kolme astetta plussaa ja länsituulta on neljä metriä sekunnissa. Avasin uudet tiedostot tälle vuodelle päiväkirjalle ja Kaunis kesäpäivä -blogin postauksille. Eilen vietimme tavallisen lauantaipäivän. Helena muokkasi ja paranteli kirjankansiluonnostaan. Hän ei ole vielä täysin tyytyväinen olemassaolevaan ja aikoo tänään sekoittaa värejä ja korjailla sitä. Minä työstin Gaz matkaan -käsikirjoitusta ja olen siinä sivulla 80. Koko käsikirjoituksessa on 829 sivua. Luin ääneen Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Romaanin kirjoittamisen aikaan, sataviisikymmentä vuotta sitten, ei ollut vielä autoja eikä sähkövaloa. Iltapäivällä katsoimme Manchester Cityn ja Evertonin välisen valioliigaottelun, joka päättyi tasan yksi yksi. Katsoimme myöhemmin ranskalaisen elokuvan, jonka nimi ei jäänyt mieleen ja vuorokauden- ja vuodenvaihteen tienoilla musiikkidokumenttia Eric Claptonista ennen kuin menimme nukkumaan ennen kello yhtä. Ulkona paukkuivat pitkin iltaa ilotulitusraketit ja papatit ja näimme keskiyön hetkellä muutaman raketin värikkäänä leviävän tähtiviuhkan.

Tilkankadulla

    

Hyvää Uutta Vuotta 2023

Hyvää Uutta Vuotta 2023. Tervetuloa Uusi Vuosi 2023. Harjoittelen kirjoittamaan tätä uutta vuosilukua. Lauantai. Vietämme tämän vuoden viimeistä päivää. Ulkona Tilkankadun pihalla, Helsingin Pikku Huopalahdessa näkyy olevan tänä aamuvarhaisena loskaista, lämpötila plussalla ja ilmavirtaus käy etelästä. Sadetta luvassa päivemmällä. Tänään voi miettiä mennyttä, tehdä tilinpäätöstä päättyvästä vuodesta, mutta sopii varmaan tehdä myös lupauksia alkavalle vuodelle. Mietin tätä hetken. Pitääkö muuttaa jotain? Enpä tiedä. Tämä pieni elämämme riittää ainakin minulle. Olen tottunut siihen kuin vanhaan hyvään ystävään. Eilen kävimme kellarissa samalla reissulla, kun veimme pyykit talon pesukoneeseen. Helena haki lehtiöitä, luonnoksia ja pahveja. Hän järjesteli niitä kotona päivän mittaan muiden askarrusten ohessa. Minä työstin Gaz matkaan -käsikirjoitusta, muutin aikamuotoa ja tein korjauksia. Aloitin sen lukuprojektina kaksi viikkoa sitten, mutta huomaan tekeväni ehtaa remonttia. Sopii. Ei haittaa. Teen hyvää. Helena luki eilen loppuun yhden Rex Stoutin Nero Wolfe -dekkarin, aloitti seuraavan ja minä luin kymmenisen sivua Claude Simonin Georgicaa. Muistaakseni olen lukenut sen vain kerran aiemmin, mutta siellä tulee vastaan varsin tuttua tekstiä. Luulin, että se oli kirjailijan varhemmassa kirjassa Flanderin tie, mutta vaikuttavimmat lukumuistoni ovat näemmä peräisin Georgicasta. Luin myös ääneen vajaan kahden tunnin ajan Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Lupaan, että luen ääneen myös ensi vuonna, vuonna 2023, joka on uusi ja ehjä ja odottaa meitä.

Tilkankadulla

    

 Kaksi päivää jäljellä tätä vuotta. Nyt perjantaiaamuna sää on kostea, usvainen ja lämpötila on kolme astetta plussaa. Samanlaista harmaata kuin eilenkin. Eilen, kun luin ääneen eteenpäin Dostojevskin romaania Karamazovin veljekset, vahvistui mielessä se tunne, että kirjailijat, elokuvantekijät ja televisiosarjojen käsikirjoittajat taitavat kulkea kaikki Dostojevskin jalanjälkiä. Karamazovin veljeksien juonikuviona on kolme veljestä, jotka ovat kasvaneet ja varttuneet osin erillään toisistaan ja palaavat nuorina aikuisina samaan kaupunkiin, jossa heidän heittiöisänsä rellestää. Nuorin veli on luostarin noviisi, syvästi ja aidosti uskovainen eikä sano pahaa sanaa kenestäkään. Samasta äidistä syntynyt keskimmäinen veli on kyyninen ateisti ja esikoinen, eri äidin synnyttämä, on juoppolalli rellestäjä isänsä tavoin ja riidoissa tämän kanssa perintörahoista. Isän ja esikoisen toinen riidanaihe on sama nainen, jota molemmat hakkailevat. Lähtöasetelma on kuin mistä tahansa nykyisin näytettävästä draamasarjasta. Kun tästä tuhatsatasivuisesta romaanista on takana vasta viidennes, tilanne kärjistyy niin, että vanhin veli paiskaa isänsä lattiaan tämän omassa talossa ja pahoinpitelee tätä, mutta nuoremmat veljet menevät väliin ja pelastavat isän. Draamaoppitunti. Näiden lukuharjoitusten ohessa Helena maalasi eilen niin kuin aina, teki sommitelmia ja alkuja pohjustetuille pahveille ja pohjusti valmiiksi lisää uusia maalauspintoja. Minä työstin Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen siinä sivulla 67. Kokonaisuudessaan tekstiä on 828 sivua.

Tilkankadulla

    

Vuosi käy vähiin. Ylihuomenna on Uuden Vuoden aatto. Lunta on yhä Tilkankadulla, Helsingin Pikku Huopalahdessa. Eilen oli viattomien lasten päivä ja tänään saa onnitella Rauhaa. Helena sai eilen valmiiksi luonnoksen kirjankannen kuvaksi. Hän tekee kenties toisen version ja ehdotelman tai useampia? Saatuaan akvarellipöytänsä takaisin omaan käyttöönsä Helena järjesteli pensselit ja teroitti kaikki kynät. Tänään tai huomenna haemme lisää maalauspahveja ja lehtiöitä kellarista. Minä en ole yhtä ripeä omissa töissäni. Gaz matkaan -käsikirjoitus on yhä vaiheessa sivulla 58. Koko käsikirjoituksessa on sivuja 826. Eilen teimme perinteisen kävelyn kaupalle Mannerheimintielle ja takaisin. Helena lukee Stoutin Nero Wolfe -dekkaria. Minä olen lukenut yli sata sivua Simonin Georgicaa. Rakuunoilla on kylmä ja hevoset kärsivät heidän rinnallaan. Dostojevskin Karamazovin veljeksissä on toisenlaista kärsimystä. Uskoa, rakkautta ja konnuutta. Kaikkea löytyy. Kirjailija sommittelee ja punoo hienosti teostaan.

Tilkankadulla

    

Tulppaanit ovat kestäneet hyvin pyhien yli. Ne muistuttavat vielä joulusta. Helena jatkoi eilen aamupuolella kirjankansikuvitusta, mutta totesi sitten, ettei se käy, että hän joutuu kasaamaan maalaus- ja piirustustarpeensa aina välillä pois, kun tarvitsemme ruokapöytää, joten siirsimme akvarellipöydän takaisin makuuhuoneen ikkunan eteen, niin kuin se oli jo aiemmin. Pieni sohvapöytä korvaa jatkossa ruokapöydän, kunnes löydämme etsinnässä olevan pienen pyöreän, punaisen pöydän viimeistelemään ateljeekotisisustuksemme. Sohvapöytä mahtuu myös keittiösoppeen sermin sille puolelle. Helena on luonnostellut väriliiduilla kirjan kanteen tulevan aiheen ja mietimme sitä illalla yhdessä ja päätimme yksinkertaistaa piirrosta. Tänään hän aikoo sekoittaa akryylivärejä ja maalata sen. Työpiste odottaa valmiina. Minä jatkoin eilen matkaa Gaz matkaan -käsikirjoituksen parissa. Luin myös nautiskellen joitain sivuja Simonin Georgicaa. Iltapäivän päätteeksi luin ääneen kolmekymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Ulkoilimme sen verran, että kävimme kaupalla ja saimme astella taas kerran Mannerheimintietä pitkin. Sitä jaksaa hämmästellä.