Kaksi päivää jäljellä tätä vuotta. Nyt perjantaiaamuna sää on kostea, usvainen ja lämpötila on kolme astetta plussaa. Samanlaista harmaata kuin eilenkin. Eilen, kun luin ääneen eteenpäin Dostojevskin romaania Karamazovin veljekset, vahvistui mielessä se tunne, että kirjailijat, elokuvantekijät ja televisiosarjojen käsikirjoittajat taitavat kulkea kaikki Dostojevskin jalanjälkiä. Karamazovin veljeksien juonikuviona on kolme veljestä, jotka ovat kasvaneet ja varttuneet osin erillään toisistaan ja palaavat nuorina aikuisina samaan kaupunkiin, jossa heidän heittiöisänsä rellestää. Nuorin veli on luostarin noviisi, syvästi ja aidosti uskovainen eikä sano pahaa sanaa kenestäkään. Samasta äidistä syntynyt keskimmäinen veli on kyyninen ateisti ja esikoinen, eri äidin synnyttämä, on juoppolalli rellestäjä isänsä tavoin ja riidoissa tämän kanssa perintörahoista. Isän ja esikoisen toinen riidanaihe on sama nainen, jota molemmat hakkailevat. Lähtöasetelma on kuin mistä tahansa nykyisin näytettävästä draamasarjasta. Kun tästä tuhatsatasivuisesta romaanista on takana vasta viidennes, tilanne kärjistyy niin, että vanhin veli paiskaa isänsä lattiaan tämän omassa talossa ja pahoinpitelee tätä, mutta nuoremmat veljet menevät väliin ja pelastavat isän. Draamaoppitunti. Näiden lukuharjoitusten ohessa Helena maalasi eilen niin kuin aina, teki sommitelmia ja alkuja pohjustetuille pahveille ja pohjusti valmiiksi lisää uusia maalauspintoja. Minä työstin Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen siinä sivulla 67. Kokonaisuudessaan tekstiä on 828 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti