Tilkankadulla

   

 

Lunta sataa. Helena on lähdössä sauvakävelylenkille. Minä jään kotiin naputtelemaan läppärille päivän postausta. Kirjoitan sitä päivittäin puolesta tunnista tuntiin. Päivän aikana saatan käydä muun kirjoittamisen ohessa blogitekstitiedostossa ja tehdä muistiinmerkintöjä, mutta useimmiten kirjoitan päivän tekstin yhteen kyytiin näin aamusella. Eilen illalla merkitsin muistiin nimen Ed McBain, Saapasjalkakissa. Helena luki sen ja illalla hänellä näkyi olevan seuraavana unikirjana ja -kirjoina Aila Meriluodon Talvikirja -runoteos ja Elmore Leonardin Jackie Brown, alias Rommipunssi. Eilen työstin lisää Gaz matkaan -käsikirjoitusta ja olen siinä sivulla 255. Koko käsikirjoituksessa on sivuja 839. Luin loppuun Heinrich Böllin Erään klovnin mietteitä. Wikipediassa näkyy, että tämä kirja aiheutti ärtymystä ilmestyessään Saksassa 1963, samana vuonna kuin Paavo Rintalan Sissiluutnantti. Suomeksi Klovni kääntyi vasta neljäkymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen. Aloitin eilen illalla Sissiluutnantin. Iltapäivällä oli Dostojevskin Karamazovin veljeksien vuoro. Oikeudenkäynti jatkuu karnevaalisena. Todistajia pyörtyy, tulee hulluksi ja saa kohtauksia. Täyttä teatteria. Kaikki on viimeisen päälle teatraalista. Iltamyöhällä katsoimme televisiosta jalkapalloa, Inter vastaan Empoli, joka päättyi nolla yksi.

Tilkankadulla

   

 

Maanantai. Viikko neljä alkaa. Lunta sataa hiljalleen. Kävimme viimeksi eilen katsomassa Mannerheimintien varrella sitä puuta, ruotsinpihlajaa kenties, josta repeytyi käytännössä puoli puuta irti. Mietimme miten se pärjää jatkossa? Pikkulinnut voivat pesiä siinä kolossa, mikä jäi keskelle puun runkoa tai sinne pesiytyy tuholaisia ja puu menehtyy. Eilen aamulla sää oli jotenkin hieman sumea ja otin puun arvesta kaksi kännykkäkuvaa. Etenin taas jonkin verran Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Kun Helena näytti kansikuvaluonnostaan, Gaz kellumassa siinä, se jäi hautumaan alitajuntaan ja illalla huomasin ajattelevani sitä. Tein muutamia ehdotuksia, mitä siihen voisi lisätä. Helena vastasi, että on parempi, jos piirrän ne. Hurja vaatimus. Yritän jossain välissä tänään. Helenalla on jokin käsityö menossa muun tekemisen ohella ja hän tekee sitä lukutunnin aikana. Dostojevskin Karamazovin veljeksissä on menossa Mitjan, vanhimman veljen oikeudenkäynti. Tätä se taitaa olla lopun kirjaa, mutta en muista minkä päätöksen oikeus tekee? Kirjailija vihjailee, mutta hän saattaa kääntää turkkinsa. Helena kokeili lukea Paavo Rintalan kirjaa Sissiluutnantti. Sotiminen kävi, mutta lempi ei maistunut hänelle. En ole lukenut kirjaa, joten koen hienoista uteliaisuutta. Heinrich Böllin Erään klovnin mietteitä on minulla yhä kesken.

Tilkankadulla

    

Pientä pakkasta. Talvi jatkuu leutona Itämeren rannikolla. Helena täsmenteli eilen kuorma-auton hylkyä taivaalla. Se ei erotu vielä tarpeeksi tummasta taustasta, mutta piirtyy esiin veto vedolta, maalitäplä täplältä. Sen lisäksi hän käytti jäännösvärejä uusiin akryylimaalauksiinsa. Kävin läpi kymmenen sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen siinä sivulla 231. Kokonaissivumäärä on pysynyt viikon ajan entisellään 837:ssä sivussa. Helena varasi kirjastosta seuraavan Patricia Highsmithin Ripley -jännärin, joka taitaa olla järjestyksessä ensimmäinen. Siinä oli useampia varauksia, joten sitä ei saa muutamassa päivässä. Onneksi on muita kirjoja, niin Highsmithillä kuin muillakin kirjailijoilla. Luen viimeistä viittäkymmentä sivua Heinrich Böllin kirjaa Erään klovnin mietteitä. Siinä elää ja henkii taustalla maailmansodan muisto ja jälleenrakennuksen vaikeat ajat. Minä yritän muistaa kuka valtiomies on lausunut joskus sen viisauden, että sota on aina helpompi aloittaa kuin lopettaa. Herättääkö Böllin kirja tällaisia ajatuksia vai tuleeko niitä muuten? Luin eilen ääneen kolmekymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä, jossa huomio oli nyt keskimmäisessä Ivan-veljessä. Kahdenkymmenen sivun ajan hän keskusteli ja kiivaili yksinään pirun kanssa omassa huoneessaan tietäen, että piru on hänen oma hallusinaationsa.

Tilkankadulla

    

 Viisi astetta pakkasta täällä etelärannikolla. Tyyntä. Otimme eilen molemmat kännykkäkuvia kauppareissulla Tilkankadulta ja iltapäivän valossa kuvasin sisäpihaa ja pilviä. Valikoimme aina yhdessä varsinaisen postauskuvan. Usein se on selvä jo kuvattaessa, mutta tänään esimerkiksi en tiedä mitä kuvaa Helena oli ajatellut vai onko hänellä mielessä vielä mitään? Työstin eilen kuuden sivun verran Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena aloitti uuden akryylityön pahville. Hän tekee useampia töitä yhtä aikaa värien mukaan. Hän luki loppuun Patricia Highsmithin kirjan Kepeät mullat, herra Ripley ja menossa on Tom Ripley, amerikkalainen ystävä ja varalla vielä Highsmithin Tunari. Minä olen loppupuolella Heinrich Böllin kirjaa Erään klovnin mietteitä. Pidimme eilen iltapäivällä pitemmän lukutunnin ja luin ääneen yli neljäkymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Draama jatkuu, mutta en kerro enkä paljasta mitään täsmällisempää, vaikka tuskin kukaan lukee tätä kirjaa juonen tai jännityksen takia. Varasin kirjastosta itselleni Paavo Rintalan myöhäistuotannosta teoksen Aika ja uni. Se oli saatavilla Pasilassa ja on matkalla nyt Munkkiniemeen noutopaikkaan. Minulla odottaa luettavien kirjojen pinkassa Rintalan Marian rakkaus, mutta huomasin, että se on kakkososa trilogiaa, joten taidan lukea ensin ykkösosan Aika ja uni. Kolmas osa taisi olla nimeltään Faustus. Olen lukenut aikoinaan Rintalan kirjan Minä, Grünewald. Se oli hyvä.

Tilkankadulla

    

Eilen aamupäivällä satoi räntää, kun kävimme kaupassa ja otimme kuvia Mannerheimintien ja Korppaanmäentien risteyksen tietyömaasta. Illemmalla pilvet väistyivät ja näimme parvekkeelta Jupiterin ja Marsin. Nyt perjantaina kahtakymmentä vaille kuusi lämpötila on asteen plussan puolella. Helena on lähdössä sauvakävelylenkille. Gaz matkaan -käsikirjoitus on sivulla 215. Olen käynyt läpi kaksi kolmasosaa ensimmäisestä osasta. Helena on löytänyt netistä uuden kutomisohjeen ja -mallin pyöröpuikolle. Eilen aamupäivällä hän maalasi akryylillä armeijan kuorma-auton leijumaan avaruuden sineä vasten avaruusaluksen rinnalle ja jätti sen kuivumaan. Tuleeko siihen tänään yksityiskohtia vai sekoittaako hän värejä joskus paremmalla ajalla? Luimme vajaat kolmekymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Ivan, keskimmäinen veljistä, yllyttää vangittuna olevaa Mitjaa, esikoista karkaamaan ja pakenemaan Amerikkaan. Muistan ensimmäiseltä lukukerralta, että tästä oli tekstissä, mutta en, toteutuuko karkumatka? Mitja on allapäin siitä, että Ivan ei usko hänen syyttömyyteensä. Alesa, nuorimmainen, uskoo. Mutta kuka on siinä tapauksessa murhaaja? Selviääkö se? Kirjaa on jäljellä vielä yli kaksisataa sivua. Heinrich Böllin Klovni on epäonnistunut klovnin ammatissaan ja rakkaussuhteessaan. Saksassa on protestantteja ja katolisia ja katoliset ovat narranneet hänen rakkaansa omaan joukkoonsa. Siitä voi kiukutella ja soitella ympäriinsä.

Tilkankadulla

    

Neljä kuukautta sitten, syyskuun yhdeksäntenätoista muutimme Tilkankadulle, Helsingin Pikku Huopalahteen. Jätimme Etelä-Karjalan ja Luumäen Taavetin taaksemme. Merkkipäivät seuraavat toisiaan. Yöllä on alkanut sataa lunta ja maa on nyt torstaiaamuna valkoisen lumivaipan alla. Eilen kävelimme taas Munkkiniemen kirjastoon, toisen kerran tällä viikolla. Helenalle oli tullut kaksi varausta, Patricia Highsmithin Ripley -jännäreitä. Minä palautin Shakespearen Hamletin ja lainasin kaksi Paavo Rintalan kirjaa, Sissiluutnantin ja Marian rakkaus. Kun kävelin asiakkaiden poistokirjahyllyn ohi, katseeni osui Norman Mailerin kirjaan Hirvipuisto. Viisikymmentäluvun kirja, painettu Myllykoskella. Otin kirjan reppuuni. Siitä tuli ensimmäinen kirjahankintamme Helsinkiin muuton jälkeen. Erään paluumuuton jälkeen. Emme ole enää varsinaisesti keräilemässä kirjoja emmekä osta niitä lahjoiksi toisillemme, mutta on tiettyjä kirjoja, jotka pitää mielellään lähellään. Jatkoin Gaz matkaan -käsikirjoituksen parissa. Olen siinä sivulla 207. Helena järjesteli omia luonnoksiaan ja laittoi illalla akryylivärit ja työpisteen valmiiksi, jotta voi tänään aloittaa kuorma-auton liitosta ja lisäystä kirjan kansikuvaehdotukseen. Hän lukee välillä jotain monista, Highsmithin kirjoista, neljä omassa hyllyssä ja kolme lainassa ja kehuu kirjoittajaa. Olen lukenut puoleen väliin Heinrich Böllin kirjan Erään klovnin mietteitä. Pidän siitä. Luin myös iltapäivällä ääneen kaksikymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Mitja Karamazov odottaa oikeudenkäyntiään ja luostarin taakseen jättänyt nuorin veli, Alesa sukkuloi kyläilemässä eri naisten luona, joilla kaikilla on syvät murheensa ja sydänsurunsa, toinen toistaan vakavammat. Mitähän tästä seuraa? En tosiaan muista.

Tilkankadulla

    

Eilen aamulla näkyi kuunsirppi eteläisellä taivaalla. Myöhemmin aamupäivällä meni pilveen. Lähdimme keskustaan ostoksille. Edellisen kerran olimme ratikalla liikkeellä viime vuonna marraskuussa. Eläintarhanlahden jää oli samalla lailla sulaneen veden alla kuin Pikku Huopalahti. Lunta ei näkynyt. Helena teki ostoksia, minä seurasin mukana, kirjoitin terveisiä kaunokirjoitusvihkoon hänen sovittaessaan lenkkitossuja ja kynäilin uudestaan, kun olimme kahvilla Fazerilla Stokkan kahdeksannessa kerroksessa. Otin muutamia kuvia kännykällä. Palasimme kaupan kautta kotiin. Ehdin käydä eilen läpi Gaz matkaan -käsikirjoitusta kuusi sivua. Helena lukee nyt kahta Highsmithin kirjaa, Ripleyn painajainen ja Tunari. Minä valikoin lukukirjaksi omasta hyllystä Heinrich Böllin Erään klovnin mietteitä. Se on peräisin poistohyllystä, Luumäen Pääkirjastosta, Taavetista. Ehdin lukea sitä eilen kahdeksankymmentä sivua. Tuntuu kotoiselta. Luimme iltapäivällä ääneen Dostojevskin Karamazovin veljeksiä, jossa seurataan Alesa Karamazovia. Kesken luvun huomasin, että ulkona sataa lunta. Sitä pyrytti illan mittaan valkoisen kerroksen pihamaalle ja B-rapulle vievälle kaarevalle rampille ja portaisiin. Nyt, keskiviikkoaamuna sade näyttää pihavalojen valokeilassa enemmän vedeltä ja pihakäytävän lumeen painuneet askeleenjäljet ovat tummuneet.