Maanantai. Viikko neljä alkaa. Lunta sataa hiljalleen. Kävimme viimeksi eilen katsomassa Mannerheimintien varrella sitä puuta, ruotsinpihlajaa kenties, josta repeytyi käytännössä puoli puuta irti. Mietimme miten se pärjää jatkossa? Pikkulinnut voivat pesiä siinä kolossa, mikä jäi keskelle puun runkoa tai sinne pesiytyy tuholaisia ja puu menehtyy. Eilen aamulla sää oli jotenkin hieman sumea ja otin puun arvesta kaksi kännykkäkuvaa. Etenin taas jonkin verran Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Kun Helena näytti kansikuvaluonnostaan, Gaz kellumassa siinä, se jäi hautumaan alitajuntaan ja illalla huomasin ajattelevani sitä. Tein muutamia ehdotuksia, mitä siihen voisi lisätä. Helena vastasi, että on parempi, jos piirrän ne. Hurja vaatimus. Yritän jossain välissä tänään. Helenalla on jokin käsityö menossa muun tekemisen ohella ja hän tekee sitä lukutunnin aikana. Dostojevskin Karamazovin veljeksissä on menossa Mitjan, vanhimman veljen oikeudenkäynti. Tätä se taitaa olla lopun kirjaa, mutta en muista minkä päätöksen oikeus tekee? Kirjailija vihjailee, mutta hän saattaa kääntää turkkinsa. Helena kokeili lukea Paavo Rintalan kirjaa Sissiluutnantti. Sotiminen kävi, mutta lempi ei maistunut hänelle. En ole lukenut kirjaa, joten koen hienoista uteliaisuutta. Heinrich Böllin Erään klovnin mietteitä on minulla yhä kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti