Pientä pakkasta. Talvi jatkuu leutona Itämeren rannikolla. Helena täsmenteli eilen kuorma-auton hylkyä taivaalla. Se ei erotu vielä tarpeeksi tummasta taustasta, mutta piirtyy esiin veto vedolta, maalitäplä täplältä. Sen lisäksi hän käytti jäännösvärejä uusiin akryylimaalauksiinsa. Kävin läpi kymmenen sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen siinä sivulla 231. Kokonaissivumäärä on pysynyt viikon ajan entisellään 837:ssä sivussa. Helena varasi kirjastosta seuraavan Patricia Highsmithin Ripley -jännärin, joka taitaa olla järjestyksessä ensimmäinen. Siinä oli useampia varauksia, joten sitä ei saa muutamassa päivässä. Onneksi on muita kirjoja, niin Highsmithillä kuin muillakin kirjailijoilla. Luen viimeistä viittäkymmentä sivua Heinrich Böllin kirjaa Erään klovnin mietteitä. Siinä elää ja henkii taustalla maailmansodan muisto ja jälleenrakennuksen vaikeat ajat. Minä yritän muistaa kuka valtiomies on lausunut joskus sen viisauden, että sota on aina helpompi aloittaa kuin lopettaa. Herättääkö Böllin kirja tällaisia ajatuksia vai tuleeko niitä muuten? Luin eilen ääneen kolmekymmentä sivua Dostojevskin Karamazovin veljeksiä, jossa huomio oli nyt keskimmäisessä Ivan-veljessä. Kahdenkymmenen sivun ajan hän keskusteli ja kiivaili yksinään pirun kanssa omassa huoneessaan tietäen, että piru on hänen oma hallusinaationsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti