Tilkankadulla

    

Kauppareissulla pilviä ajelehti eilen kuin sulkia Helsingin Pikku Huopalahden taivaalla. Yön kuluessa ilmavirtaus on kääntynyt eteläiseksi eli siirrymmekö vihdoin kevääseen. Luin eilen loppuun Tove Janssonin kirjan Kunniallinen petkuttaja. Se päättyi jäittenlähdön aikaan. Tänään olemme menossa Munkkiniemen kirjastoon. Palautamme repullisen luettuja kirjoja. Minulla on siellä kaksi noudettavaa varausta ja mielessä muutama kirjannimi, jotka voisin lainata. Ehdotin Helenalle uudeksi ääneenlukukirjaksi omasta kirjahyllystä Graham Greenen teoksen Kunniakonsuli. Se on tullut julki 1973. Luin noin neljäkymmentä sivua. Valloittavaa tekstiä ja sujuvaa ja osuvaa replikointia. Olemme molemmat lukeneet kirjan aiemmin, mutta sen lukee mielellään uudestaan. Helena jatkaa yhä akvarellien parissa. Ideoita paperille. Hänellä on kesken omassa luvussa Murakamin 1Q84, kolmas osa. Työstin eilen eteenpäin kolmetoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Toisen osan loppu häämöttää. Luin vielä iltamyöhällä Tyyne Saastamoisen ohuen runokokoelman Vieras maa ja otin saman tekijän Ruhtinaslinnun varalle klaffipiirongin päälle. Siinä on Saastamoisen valittuja runoja vuosilta 1960 -1986. Otan kirjan mukaan pesutupaan, kun päivystän omalla vuorollani ovivahtina.

Tilkankadulla

    

 Selkeää säätä eli toiveissa on aurinkoinen päivä. Pakkasta aamulla yksitoista astetta täällä etelärannikolla. Työstin eilen yksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Epäröinnin aika on ohi. Muutan aikamuotoa, mutta olen kuitenkin varuillani epäsuoran kerronnan varalta. Eilen iltapäivällä saimme luettua ääneen loppuun Dostojevskin Idiootin. Helena kehuu sitä mestarilliseksi ja hyväksi. Minä pidin kirjan lopusta, vaikka en tiedä sen psykologisesta osuvuudesta. Kritisoin liikoja henkilöhahmoja ja pitkiä jaaritusjaksoja. Tässä vaiheessa tuntuu, että en ole lukemassa Idioottia kolmatta kertaa. Helena teki eilen aamupäivällä akvarelleja. Hän aikoo siirtyä vaihteeksi akryyleihin. Ehkä jo huomenna. Isoäidinneliöitä on paksu pinkka virkattuna. Helenalla on kesken Murakamin 1Q84. Minulla on luvussa Tove Janssonin romaani Kunniallinen petkuttaja. Siinä virkataan muun ohessa, päiväpeittoa. Kirja on painettu EU:ssa ja siinä on runsaasti painovirheitä. Lukiessa tulee mieleen, että se henkilö tai ne henkilöt, jotka ovat päästäneet moista suttua läpi, eivät taida hallita ollenkaan suomea. Tove olisi ansainnut parempaa. En ole erikoisen ihastunut kirjan juoneen enkä tyyliin. Tove Janssonin Kesäkirja oli mainio pieni teos merelliseltä saarelta, mutta tämä ei kohoa sen verroille. Kirjasta on loppuneljännes lukematta. 

Tilkankadulla

    

Hyvää Kansainvälistä naisten päivää. Nyt aamulla pyryttää lunta Helsingin Pikku Huopalahdessa ja on kai pyryttänyt läpi yön. Tuulee idästä yhdeksän metriä sekunnissa. Eilen kauppareissulla oli tyyten toista, aurinko paistoi Mannerheimintiellä säteilevästi ja keväisesti. Oiva ulkoilusää. Joimme päiväkahvit parvekkeella. Eilen edistyin kaksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoituksessa. Olen siinä nyt sivulla 605. Kaikkiaan käsikirjoituksessa on 862 sivua. Helena virkkaa isoäidinneliöitä, joista tulee joskus jokin palapeitto tai vastaava. Välillä hän tekee akvarelleja työpöytänsä ääressä. Useimmiten hän tekee niitä aamupäivisin. Hän lukee Haruki Murakamin kirjan 1Q84 kolmatta osaa, erillistä nidettä, joka on aiempaa nidettä ohuempi ja helpompi käsitellä myös sängyssä. Tietenkin on myös se kotoinen ”äänikirja” eli hän kuuntelee iltapäivisin, kun minä luen ääneen. Dostojevskin Idiootti on loppuhuipennuksissaan. Kirjaa on lukematta noin kuusikymmentä sivua. Idioottiruhtinaalla on kaksi nuorta naista, joihin hän on rakastunut ja joita hän on molempia kosinut julkisesti ja nyt tämä kaikkien kanssa mieliksi oleva mies joutuu tilanteeseen, että hänen on valittava toinen näistä kahdesta. Hän yrittää kuitenkin pitää molemmat ja epäröi päätöksessään. Tällöin toinen neito lähtee parkuen pois ja toinen ajaa oman sulhasensa tiehensä ja aletaan suunnitella häitä. Kirja päättynee niin hyvin, että ei hyvin pääty tai miten päättyykään.

Tilkankadulla

    

Kaksitoista astetta pakkasta aamulla täällä etelärannikolla. Kokosin eilen ryhmäkuvaan meidän luvussa olevat kirjamme. Luin loppuun Francoise Saganin esikoisteoksen Tervetuloa ikävä. Hyvä kirja ja taidokasta tekstiä. Seksikuvauksia ei siinä ole, ne ovat vain lukijan mielikuvituksessa. Seitsemänkymmentä vuotta sitten seksiä taisi olla verhoissakin. Pidin kirjasta. Saganin Muuan hymy on matkalla Munkkiniemen kirjastoon. Aloitin välipalaksi Tove Janssonin kirjan Kunniallinen petkuttaja. Ei samaa luokkaa Saganin kanssa. Helena alkoi lukea toista nidettä ja kolmatta osaa tai kirjaa Haruki Murakamin teoksesta 1Q84. Eilen iltapäivällä luimme ääneen jälleen yhden luvun Dostojevskin Idiootista. Mallikappale tuleville tv-sarjadraaman tekijöille. Hyvää tekstiä. Helena maalasi eilen akvarelleja aamupäivällä ja virkkasi muun ajan. Ulkoilimme sen verran, että kävimme kaupalla. Etenin kaksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Poistin sivun verran tekstiä.

Tilkankadulla

    

   

 Alkaa kymmenes viikko tätä vuotta. Kevättä kohti. Helsingin Pikku Huopalahdessa on nyt aamulla neljä astetta pakkasta. Eilen työstin kuusi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Poistin sivun verran tekstiä ja kirjoitin uusiksi. Helena teki akvarelleja eilen aamulla, keri jossain välissä päivää lankaa valmiiksi ja istui taas virkkaamassa sohvalla telkun ääressä. Hän aloitti Murakamin kirjan 1Q84 kolmannen osan. Olen sivulla sata Francoise Saganin esikoisteosta Tervetuloa ikävä. Varasin kirjastosta kirjailijan toisen romaanin Muuan hymy. Hyviä kirjannimiä. Saganin teksti tuo mieleeni Graham Greenen. Hehän ovat aikalaisia. Agatha Christie on sanonut, että toivoisi osaavansa kirjoittaa niin hyvin kuin Greene. Mietin tässä, että Christien kirjat ja henkilöhahmot taitavat jäädä silti pysyvämmiksi kuin kummankaan, Saganin tai Greenen teokset. Eilen tuli televisiosta jalkapalloa jo iltapäivällä, mutta ehdimme viettää kuitenkin lukutunnin. Dostojevskin Idiootissa kirjailija valmistelee lukijaa seurapiiritapahtumaan, jossa idioottiruhtinas Myskin esitellään ja osa on sydän syrjällään, ettei lapsellinen ruhtinas vain mokaisi ja osa toivoo vahingoniloisena juuri sitä. Kirjaa on meillä lukematta vielä yli sata sivua, kokonainen romaani.

Tilkankadulla

    

Siirsimme parvekepöydän eilen olohuoneeseen ruokapöydäksi korvaamaan toistaiseksi pienen, punaisen, pyöreän ja yksijalkaisen muovipöydän, jota etsimme edelleen. Pöydän ympärillä on kolme keittiötuolia. Työstin eilen viisi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Etenen varovasti, sillä liikun nyt vieraassa maastossa ja joudun vilkuilemaan taakseni, jotta en eksy. Helena jatkaa virkkaamista, käy välillä työpöytänsä ääressä tekemässä akvarelleja ja palaa taas sohvalle käsitöiden pariin. Kiersimme Pikku Huopalahden rannalla keskipäivällä. Iltapäivällä luimme ääneen kolmekymmentä sivua Dostojevskin Idioottia. Olen luopunut niistä toiveista, joita elättelin kirjan ensimmäisen sadan sivun aikana. Kakku lässähti. Mietin mitä pidin ja koin lukiessani sen ensimmäisen kerran murrosikäisenä? En muista. Kirjaa on jäljellä vajaa kaksisataa sivua. Aloin lukea kolmatta kertaa Francoise Saganin esikoiskirjaa Tervetuloa ikävä. Muistan pitäneeni siitä ensimmäisellä lukukerralla, mutta palatessani siihen toisen kerran muutama vuosi sitten, en nähnyt siinä mitään erikoista. Olinko unessa? Luinko liian nopeasti? Ajattelinko jotain muuta? Nimittäin nyt, luettuani tästä pienestä kirjasta kaksi kolmasosaa, olen vaikuttunut. Kirjoitin päiväkirjaani: Sagan lentää, muut kävelevät. Tietenkin on muitakin kirjailijoita, jotka ovat sillä ylemmällä tasolla, mutta Francoise Sagan on heidän joukossaan, ainakin Tervetuloa ikävä on.

Tilkankadulla

    

Kevätauringon valo leikittelee eilen aamupäivällä kauppareissulla ottamissani kännykkäkuvissa. Otin kuvan myös Riitta Jalosen kirjan Kirkkaus kannesta. Luin sen loppuun pyykkituvassa. Kaikki tilat ovat lukutiloja. Luin takakannen tekstit myöhemmin parvekkeella, jossa istuimme Helenan kanssa hetken päivänpaisteessa. En tiennyt ennen kuin aloitin tämän kirjan, että se on sitä genreä, romaani henkilöstä, mutta ei kuitenkaan mikään eikä kenenkään elämäkerta. Sepitettä, jossa kirjoittaja kuvittelee itsensä täksi toiseksi ja täydentää kuvitteellisia yksityiskohtia tähän henkilöhistoriaan. Kirjalla Kirkkaus on siis tällaiset raamit. Siinä on päähenkilönä Janet Frame, vuosina 1924 – 2004 elänyt, maailmankuulu kirjailija. Syntymämaa Uusi-Seelanti. Gaz matkaan -käsikirjoitus edistyi eilen kuusi sivua. Poistin puoli sivua tekstiä ja kirjoitin uusiksi. Muutin epäsuoran tekstikohdan suoraksi ja päivitin aikamuodon. Helena sukkuloi työpöytänsä ja olohuoneen sohvan väliä, jatkaa akvarellejaan pöytänsä ääressä ja virkkaa sohvalla tai lukee Murakamin kirjaa 1Q84. Iltapäivän lukutunnilla jatkoimme Dostojevskin Idiootin ääneenlukua. Krooninen valehtelija tarinoi ruhtinaalle olleensa kymmenvuotiaana poikana Napoleonin kamaripaasina keisarin Moskovassa ollessa.