Tilkankadulla

   

 

Lommollaan oleva kuu kaartuu länttä kohti kattojen yllä vaalenevalla aamutaivaalla. Vaihteeksi pilvet ovat täksi hetkeksi pyyhkiytyneet pois. Eilen aamupäivällä matkalla Munkkiniemeen kirjastoon väistelimme aluksi lätäkköjä Pikku Huopalahden puistossa ennen kuin koukkasimme lopulta pientä kujaa myöten takaisin asvalttipäällysteelle. Kujalla oli seinustalla pelargonia tuolilla ja pysähdyin ottamaan siitä kuvan. Lainasimme kaksi kirjaa, Helena varaamansa Sirpa Kähkösen 36 uurnaa – Väärässä olemisen historiaa ja minä lainasin meitä molempia varten Annie Ernaux’n Åren, palautuskirjojen hyllystä. Paluumatkalla poikkesimme Mäkkäriin. Helena yllätti tilaamalla pirtelön ja ranskalaiset. Minä otin aterian. Helena kutoo hihoja. Hän tekee sen jotenkin uudella tavalla ja selittää minulle, ymmärtämättömälle. Kaventaa, sen käsitän sanana, mutta muuten se on mystiikkaa. Kävin läpi kymmenen sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Raakkasin kolmen sivun osion pois tekstistä. Se jäi olemaan pelkän lyhyen viittauksen ja tulevan mahdollisen lukijan varaan. Vuola ja Melender vinkkasivat kirjassaan Maailmojen loput, että jostain syystä romaanien keskiosassa tulee notkahdus ja josta teksti ei enää palaudu entiselle tasolleen. Mutta tietenkin sellaista notkahdusta vastaan voi taistella. En tiedä olenko siinä pisteessä ”Gazissa” – en luullakseni, mutta olen kuitenkin tarkkana ja valmiina karsimaan edelleen huonoa ja tarvittaessa kirjoittamaan uusiksi. Helena pääsi lukemaan eilen Sirpa Kähkösen romaania 36 uurnaa ja minä luin neljäkymmentä sivua James Jonesin sotakirjaa Ohut punainen viiva.

Tilkankadulla

    

 Hyvää syyskuun ensimmäistä päivää. Taivas on aamulla täällä etelärannikolla harmaa ja maa märkä, mutta ei sada parhaillaan. Eilen kävimme katsomassa Haaganpuroa, jossa vesi tulvi pientareille. Satoi hiljalleen. Koululaisryhmä oli keräämässä roskia pois luonnosta. Tein eilen pitemmän työpäivän Gaz matkaan -käsikirjoituksen parissa, mutta etenin vain kolmetoista sivua. Eksyin polulta. Se tulkitsee hyvin tuntemuksiani. Eli jouduin kääntymään ja tutkailin ja etsin sitä kohtaa, jossa olin mennyt harhaan. Vaikeutta lisäsi se, että mitään varsinaista polkua ei ollut, olikin juoni, sen kuljetus, jossa oli tyylirikko tai mikä lie vika. Tämäkin kuvaa tuntemuksiani. Etsin kunnes löysin. Kirjoitin, poistin ja kirjoitin uudestaan niin kauan, että tekstiin palautui se kadonnut jokin. Tänään odotan uteliaisuudella miltä teksti näyttää, kun avaan sen? Helena teki eilen omiaan koneellaan ja kutoi muuten. Pusero, jota hän on tekemässä, on valmistumassa. Hän huomasi illalla sähköpostissa, että yksi kirjavaraus on noudettavissa Munkkiniemen kirjastossa, Sirpa Kähkösen uusin. Eli patikoimme tänään hakemaan sen. Minä luin eilen kaksikymmentä sivua James Jonesin sotakirjaa Ohut punainen viiva. Kirjan alussa on kahden sivun mittainen luettelo henkilöhahmoista, mutta pakko on ollakin, sillä näitä hahmoja kuolee yksi toisensa jälkeen. Mutta sota etenee, kunhan saadaan vettä ja murkinaa miehille ja paukkuja aseisiin. Maailmanrauhan puolesta.

Tilkankadulla

    

 Sataa täällä etelärannikolla tänä elokuun viimeisenä aamuna. Ilmatieteenlaitoksen sivuilta näkyy, että yöllä pelkästään kolmen ja neljän välillä on tullut vettä yli kaksikymmentä millimetriä. Tulvavaroitus on voimassa. Sataa sienille. Eilen kiersimme tarkoituksella lenkin Mannerheimintietä pitkin kaupalle. Sataa tihuutti. Tilkan kohdalla otin muutaman kännykkäkuvan. Yhdessä niistä on kuin iso, vihreä pukki loikkisi kattoja pitkin. Kävin eilen läpi kaksikymmentäyksi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena teki aamulla töitä työpöytänsä ääressä ja kutoi loppupäivän ja katsoi televisiota. Hän luki loppuun Lansdalen dekkarin Kitkerää chiliä ja etsi illalla omasta hyllystämme uutta luettavaa. Minä luin sivun verran Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena ja sivukaupalla James Jonesin sotakuvauksia kirjassa Ohut punainen viiva. Olen siinä puolessa välissä.

Tilkankadulla

    

Näimme täysikuun eilen illalla parvekkeelta ja olohuoneen ikkunasta. Virallinen täydenkuun hetki on huomenna aamuyöstä, mutta se oli jo nyt iltayöstä niin pyöreä kuin toivoa voi. Sää suosi tällä kierrolla tämän verran. Teimme eilen aamupäivällä erikseen kamerakierroksen ja ihmettelimme rajuilman jälkiä. Vesilammikoita oli puistokäytävien notkelmissa ja nurmikolla monin paikoin. Pikku Huopalahden pinta oli tavanomaisen mutaisen ruskea, kuin leveä, savinen joki, mutta taivaan heijastuksessa siinä oli paikoin muutakin väriä. Kävin läpi eilen kolmekymmentä sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Ensimmäinen osa päättyi ja toinen alkoi. Helena teki töitä koneellaan ja kutoi muun ajan telkun ääressä. Hänellä on vielä kesken Lansdalen Kitkerää chiliä. Minä luen James Jonesin sotakirjaa Ohut punainen viiva. Hankalia kuvauksia näissä sotaromaaneissa, hahmottaa lukiessaan ja yrittäessään seurata, mitä kukkulan laitaa nyt kuljetaan ja miten suojassa tai tulituksen kohteena on jossain toisessa paikassa. Sama vaikeus on kaikissa tämän lajin kirjoissa. Kirjailijan hankaluuksia, kuvata kuvaamatonta.

Tilkankadulla

    

Eilen luonnonvoimat näyttivät voimansa. Satoi rankasti ja tuuli ryskyi täällä etelärannikolla ja riipi lehtiä ja oksia pihan poppeleista. Aamupuolella ennen sateita Helena järjesti ja siivosi parvekkeen. Siirsimme parvekepöydän vaihteeksi sisälle olohuoneen ruokapöydäksi. Odotamme kuitenkin yhä toiveikkaina mistä ja milloin tulee vastaan muovinen, pyöreä, punainen, yksijalkainen pöytä emmekä hyväksy mitään korvaavaa tuotetta sen tilalle. Aikaa on odottaa. Kuvasimme eilen kauppamatkalla ohiajavia, kohtaavia ratikoita ja lehtiä mustaa asvalttia vasten Mannerheimintien ja Korppaanmäentien risteyksessä. Kävin läpi eilen kymmenen sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena teki kissaluonnoksia, kirjoitti koneellaan ja kutoi enimmän aikaa. Hän lukee Lansdalen Kitkerää chiliä. Minä luin puoli sivua Franz Kafkan kirjeitä Briefe an Milena ja kymmeniä sivuja James Jonesin kirjaa Ohut punainen viiva. Olen lukenut siitä neljänneksen. Yleisvaikutelma on hyvä, teksti luo vahvan kuvan, vaikka henkilöhahmot ovat liioiteltuja ja replikointi paikoin kehnoa. Tai kehnous on tarkoituksellista, onhan iso osa näistä värvätyistä miehistä sangen nuoria ja kouluttamattomia ja tietämättömiä ja peloissaan ja useimmat mielessään varmoja siitä, että täältä ei selviä hengissä.

Tilkankadulla

    

Vene ja heijastus vedessä ja harmaata levän tummentamaa rantakiveystä. Tilkantorin rantanäkymä Helsingin Pikku Huopalahdessa, lyhyen kävelymatkan päässä meiltä. Eilen satoi välillä rankasti ja seurasimme illalla sääennusteen muutoksia, onko mieltä minun mennä aamulla metsään sieneen ja marjaan? Ei ole. Siirrän tuonnemmaksi. Nyt maanantaiaamun säätiedot näyttävät, että tuulta ja rankkaa sadetta riittää. Helena kutoi eilen koko päivän. Puseroa syntyy. Minä etenin kolmetoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Siinä on käsillä ensimmäisen osan loppu. Tarkkana nyt. Tietenkin tarkkana kaiken aikaa. Luin eilen niin kuin joka päivä muutamia rivejä ja kappaleita Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena, kesäkielikirjaani, jota on lukematta neljäkymmentä sivua. Aloin lukea myös James Jonesin sotaromaania Ohut punainen viiva. Alku toi mieleen Norman Mailerin esikoisteoksen Alastomat ja kuolleet. Kuin saman kirjailijan kirjoittamia molemmat. Helena lukee Lansdalen Kitkerää chiliä.

Tilkankadulla

    

 Nyt sunnuntaiaamuna varttia vaille kuusi sataa täällä etelärannikolla. Eilen teimme erikseen kamerakierroksen Pikku Huopalahden rantapuistossa. Helenalla oli järjestelmäkamera ja siinä pitempi objektiivi, jolla hän otti kuvia linnuista ja kasveista. Minä otin muutaman kuvan kännykällä. Etenin eilen kahdeksantoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen käynyt siitä läpi yli kolmanneksen. Helena teki eilen aamulla luonnoksia, jotain läppärillään ja kutoi päivällä villapaitaa tai mikä siitä tuleekaan. Hän etsi illalla sopivaa uniluettavaa ja löysi Lansdalen dekkarin Katkeraa chiliä. Nimi varmaan vaikutti valintaan. Minä luin lopun Maylis de Kerangalin romaanista Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät. Loppu siinä oli logistiikkaa, kun pitää irrottaa nopeasti siirrettävät elimet aivokuolleelta, kuljettaa ne vastaanottavaan sairaalaan ja jossa vuorostaan elimen varaosaksi saava potilas on valmisteltu tulevaa leikkausta varten. Kirurgien ja avustavan henkilökunnan toimivaa yhteistyötä. Hyvin kirjoitettu kuvaus.