Tilkankadulla

    

Taivaalla tähtiä aamulla, Vega ja Arcturus. Aste pakkasta. Kävelimme eilen aamupäivällä Munkkiniemeen kirjastoon ja takaisin. Ilmassa oli utua, taivaalla pilviä, mutta aurinko oli tulossa esiin. Sorsille oli avautunut lisää sulaa vesitilaa. Luonto rakentelee kevättä. Palautin neljä kirjaa ja tein kaksi uutta lainaa, William Shakespearen näytelmä Mitta mitasta ja Veijo Meren novellikokoelma Ettei maa viheriöisi. Ennen kirjastoreissua sain käytyä kuunnelman läpi loppuun asti. Siinä on neljäkymmentäneljä sivua. Helena tekee tussitöitä, istuu tietokoneensa ääressä, ottaa välillä pelikortit esiin ja pelaa pasianssia tai tulee olohuoneen sohvalle kutomaan ja katsomaan televisiota. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Victor Hugon Kurjia. Ihailemme molemmat kirjailijan tekstiä. Helena aloitti seuraavan Outi Pakkasen e-kirjan, Muistivirhe. Unilukemisiksi hän valikoi Georges Simenonin dekkarin Maigret Vichyssä. Minä luin viimeiset sata sivua Ivan Turgenevin kirjaa Metsämiehen muistelmia. Se päättyy kuin kädenojennuksena kaukaa 1800-luvulta tänne meidän avaruusaikaamme: “...Jää hyvästi, lukijani; toivon sinulle pysyväistä onnea.”

Tilkankadulla

   

Pari astetta pakkasta. Kaupungin pimeän aikainen puna-harmaa taivas. Eilisessä kuvassa Mannerheimintiellä, Ruskeasuolla sammaleinen ruotsinpihlajan runko elävöittää urbaania näkymää. Eilen kävin kuunnelmaa läpi sivulle neljäkymmentä. Sitä on nyt kaikkiaan neljäkymmentäkolme sivua. Helena piirtää tusseilla ja kutoo. Iltapäivän lukutunnilla jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Kolmasosa toisesta niteestä on luettu. Cosette-tytöstä on kehkeytynyt kaunis neito, joka näkyy eikä pysy piilossa. Hankaluuksia ja huolta kaitsijalla. Helena luki eilen illemmalla Outi Pakkasen Korttelin kuningatar -e-kirjaa ja Simenonin dekkaria Maigret ja Humalasalko. Minä jatkoin kesken olevaa Ivan Turgenevin Metsämiehen muistelmia. Kun tekstissä tuli vastaan sana “ristimänimi”, vilkaisin kääntäjän nimen - Hilja Riipinen. Kirjoitin sen kännykkään ja sieltä löytyi Lotta Svärd -järjestö, rehtori, Kokoomuksen ja IKL:n kansanedustaja. Metsämiehen suomennos on vuodelta 1952.

 

Tilkankadulla

    

Kaksi tähteä erottuu nyt eteläisellä aamutaivaalla. En tiedä ovatko ne vaikka Arcturus ja Regulus? Helena on tekemässä sauvakävelylenkin. Hän sai ihailla kuuta. Eilen Mannerheimintien laidalla Ruskeasuolla näkyi pajunkissoja. Helena kuvasi niitä, mutta ei saanut tulosta mieleisekseen, joten hän piirsi ne paperille. Jatkoin eilen kuunnelman parissa kahteen otteeseen. Olen siinä sivulla kaksikymmentäkuusi. Luimme ääneen iltapäivän lukutunnilla Victor Hugon Kurjia, jossa oli historiankuvausta ja kansallista kuohuntaa. Luin loppuun Jayne Anne Phillipsin Murhenäytelmän. Hallittu kokonaisuus, jossa ei haitannut kirjailijan siihen sommittelemat lisäosuudet. Muuten se ei olisi kääntynyt kunnolla tarinaksi. Kuka haluaisi lukea pelkkiä virallisia tutkintapöytäkirjaraportteja työn ulkopuolella? Helenalla ovat luvussa Outi Pakkasen Korttelin kuningatar e-kirjana ja Georges Simenonin Maigret ja Humalasalko.

Tilkankadulla

    

Puoli astetta lämmintä Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla. Maaliskuun ensimmäinen viikonloppu. Kuvassa sikermä lainakirjoja. Kansitaidetta. Kävin läpi eilen yhdeksän ensimmäistä sivua kuunnelmatekstiä. Stilisoin. Tänään luen ensimmäiseksi ne läpi ja jatkan. Helena piirtää tussilla, vie paperille ideoitaan. Viisaat ihmiset neuvoivat aikoinaan meitä molempia ja sanoivat, että Mitä sitten, kun ideat loppuvat? Siinä heikäläiset menivät harhaan: Taiteentekeminen ja kirjoittaminen synnyttävät ideoita. Niitä kumpuaa ja tulee lisää sitä mukaa kuin matka edistyy. Ongelmana on vain, mistä riittää kaikki se aika toteuttaa ideansa. Onko tämä lähdeilmiö? Eilen iltapäivällä luimme ääneen eteenpäin Victor Hugon Kurjia. Tiukka paikka on takana. En muista kaikkien näiden väliinjääneiden vuosikymmenien jälkeen, mitä kirjassa seuraa? Sikäli se on ennenlukematon. Helena luki illalla e-kirjana Outi Pakkasen dekkaria Korttelin kuningatar ja otti unilukemisiksi Georges Simenonin kirjan Maigret ja Humalasalko. Minulla on viisikymmentä viimeistä sivua jäljellä Jayne Anne Phillipsin vaikuttavasta teoksesta Murhenäytelmä. 

Tilkankadulla

    

Tervetuloa maaliskuu. Kevät etenee. Helena aloitti uuden kuukauden tekemällä aamuaikaisen sauvakävelylenkin. Eilen kauppareissulla huomasimme katuvieressä lumen alta paljastuneen kaksivärisen kiven. Olemme kulkeneet samasta kohtaa ennenkin, sulan maan aikana ja muulloinkin, mutta emme ole panneet tätä kiveä merkille. Eilisiä luontoelämyksiä oli ensin muhkea hämähäkki, joka pysähtyi keskelle olohuoneen lattiaa ja illalla kolme tai neljä pulua jäi juomaan tai kylpemään lätäkössä parvekkeemme alapuolella eivätkä nousseet lentoon, vaikka ohikulkija asteli metrin päästä katsellen kännykkäänsä. Luin toissapäivänä ja eilen aamulla kokonaan läpi kuunnelman, eilen niin, että en tehnyt siihen mitään muutoksia. Luettuani siirryin tekstin alkuun ja aloin parannella paranneltavia. Tekstiä on nyt kaikkiaan neljäkymmentäyksi sivua. Helena kutoo neliöitä, katsoo samalla televisiota ja käy välillä makuuhuoneen työpöydän ääressä tekemässä tussitöitä tai läppärillään tai pelaa pelikorteilla pasianssia. Eilen iltapäivällä jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Helena luki illemmalla loppuun Outi Pakkasen dekkarin Seuralainen. Kuulemma yllättävä, hieno loppu. Hänellä on Francoise Saganin Pidättekö Brahmsista kesken. Minä olen lukenut yli puolenvälin Jayne Anne Phillipsin upeaa romaania Murhenäytelmä. Se on biofiktiota, joka pysyttelee tapahtumien faktoissa. Henkilöiden puheet ja mietteet ovat kuviteltuja eikä muuten voi ollakaan. Murhenäytelmä tapahtuu Amerikassa pörssiromahduksen jälkeen 1930 -luvun alussa.

Tilkankadulla

    

Karkauspäivä, helmikuun viimeinen päivä. Aste lämmintä Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla. Eilen kävimme kaupalla ja samalla Mannerheimintiellä Ruskeasuolla ja sen jälkeen rantaraitilla, jossa oli utuista jäällä ja vastarannalla. Kosteutta ilmassa. Aamupäivällä sain kuunnelmarungon ja ehkä sen kokonaankin valmiiksi, neljäkymmentä sivua ja iltapäivällä kävin tekstin kokonaan läpi. Helena teki mustetöitä aamupuolella ja pitkin päivää. Iltapäivän ääneenlukutunnilla aloitimme Victor Hugon Kurjien toisen niteen. Kurjuuden kuvaus ja juoni menee niin, että välillä ihmiskurja saa päänsä vaivoin pinnalle, mutta vain siksi, että jokin kataluus saa painettua sen takaisin upoksiin. Kirjassa oli kerjuukirjeitä tehtaileva konna. Samoin on Jayne Anne Phillipsin romaanissa Murhenäytelmä lipevä kirjeystävä, joka puhuu uhrinsa pyörryksiin tai oikeammin kirjoittaa. Olen lukenut kolmanneksen tästä Murhenäytelmästä. Helena luki eilen illalla Outi Pakkasen dekkaria Marius ja unikirjana Francoise Saganin kirjaa Pidättekö Brahmsista.

Tilkankadulla

    

Hyvää Kalevalan päivää, suomalaisen kulttuurin päivää. Kevättalvinen pikkupakkasaamu. Teimme eilen kävelylenkin Munkkiniemeen kirjastoon. Lainasin Francoise Saganin romaanin Pidätteko Brahmsista, jonka luin illemmalla. Asiakashyllystä löysimme vuoden 2014 painoksena Kalle Päätalon Iijoki -sarjan ensimmäisen osan Huonemiehen poika. Lainasin kolme muuta kirjaa, Helenalle Outi Pakkasen dekkarin Marius, Paavo Westerbergin suomentaman Anton Tsehovin Vanja enon, jonka jätin kesken ensimmäisten repliikkien jälkeen ja Jayne Anne Phillipsin romaanin Murhenäytelmä. Eilen aamulla työstin viisi sivua kuunnelmaa ja jota on nyt kolmekymmentäseitsemän sivua. Helena piirteli eilen, pelasi pasianssia ja kutoi television ääressä. Iltapäivällä luimme ääneen loppuun Victor Hugon Kurjien ensimmäisen niteen. Nostin toisen niteen valmiiksi odottamaan klaffipiirongin päälle. Helena luki e-kirjana Outi Pakkasen dekkarin Seuralainen. Minä nautiskelin Francoise Saganin lemmenseikkailun. Kesken kirjan sain ajatuksen, lauseen, pitkän lauseen, jonka raapustin ylös muistivihkoon. Aioin jatkaa Sagania, mutta en päässyt kesken jääneestä kohdasta yli, joten avasin läppärin, otin uuden tiedoston ja jäljensin muistivihkoon tallentamani lauseen siihen. Avauslause niin kuin esimerksi Stephen Kingin Revolverimiehen alku Musta Torni -sarjan avauksena. Helena otti Saganin Pidättekö Brahmsista unilukemiseksi.