Taavetissa

    

Kolme astetta pakkasta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Kuu paistaa. Postauskuvana on isänpäivän aamiaispöytä, jossa on mukana nyöritetty lahjapaketti minulle. Kiitos. Kiersimme eilen, sunnuntaiaamuna pururadan kautta Savitaipaleentielle, käännyimme Puusepäntielle ja palasimme sähkölinjan kautta ja kuutostien alikulusta takaisin pururadalle. Joimme lenkin jälkeen kahvit ja nautimme sen kanssa mustikkapiirakkaa. Helena piirsi eilen saunagraffitejaan. Milloin veden ja hien jättämissä, haihtuvissa läikissä on mies nousemassa portaita, milloin taas mies perkaa ahvenia tai tekee jotain muuta. Minä hahmottelin tarinaa nimeltä Levoton olo ja joka ei ole välttämättä lyhyt novelli. Iltapäivällä luimme ääneen John Steinbeckin romaania Vihan hedelmät. Kirjailijalla on ollut siinä painava aihe ja jossa hän on ottanut kantaa. Arvioin, että luemme sitä kolme viikkoa. Olen lukenut kolmasosan Ernest Hemingwayn romaanista Ja aurinko nousee. Muistelen, että olen lukenut kirjan kerran ennen. Varasin kirjastosta Ville-Juhani Sutisen kirjan Reunamerkintöjä: kadonnutta Eurooppaa etsimässä. Helena sai siitä ajatuksen ottaa lukuun Sutisen Kuolleiden muistomerkkien vuosisata vuodelta 2016. Ringetten maailmanmestaruus tuli Suomeen. Yhdeksäs perättäinen kulta. Onnea joukkueelle.

Taavetissa

    

Hyvää isänpäivää. Kuusi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvassa on rekka parkissa perjantaina Joukolantiellä. Rekkakuski piti kahvitauon vieraanamme. Perjantaina tapahtui kaikenlaista muutakin: Varasimme rokotusajat. Kävimme paikan päällä omalla Hyvinvointiasemallamme, ensimmäistä kertaa. Hyvinvointiasema on päivittäisen kulkureittimme varrella. Lainasin kirjastosta John Steinbeckin romaanin Vihan hedelmät. Olemme lukemassa sen seuraavaksi ääneen. Itse asiassa aloitimme jo. Olemme molemmat lukeneet sen kauan sitten. Tämä on uusi, Raimo Salmisen tekemä suomennos vuodelta 2016. Lainasin myös Carlos Fuentesin teoksen Tarina Heredian suvusta. Luin siitä alkua, mutta jätin siihen. En saanut makua tekstiin. Jätin kesken myös Jayne Anne Phillipsin novellikokoelman Mustat kuviot. Turvauduin omassa hyllyssä olevaan Ernest Hemingwayn romaaniin Ja aurinko nousee. Ehkä se kelpaa. Lähetin perjantaina Puolinainen -käsikirjoituksen seuraavalle kustantajalle. Perjantaipäivästä puuttui vain, että olisin aloittanut jonkin uuden tarinan. Lauantaita vasten yöllä heräsin unennäköön, jossa olin bussissa, mutta se ei ollut ihan tavallinen juttu. Tapailin sitä koneella sivun verran, mutta hylkäsin sen. Eilen aamulla, lauantaina teimme Saviniementien lenkin. Helena on piirtänyt perjantaina ja eilen luonnoksia ja kutonut villasukkia kuunnellessaan, kun minä luin ääneen Vihan hedelmiä. Helenalla on luvussa Kari Haakanan dekkari Tapa hänet ensin, joka sijoittuu muun muassa Lappeenrantaan.

Pieni rumpalityttö

 

Pieni rumpalityttö

Ensimmäinen tänä syksynä ääneen lukemamme kirja oli John Le Carren jännäri Pieni rumpalityttö. Tässä siitä oma lukukokemukseni ja Helenan kuuntelukokemus seuraa jäljempänä. Kirja oli Helenan toivomus, jonka hän esitti jo viime keväänä. Minulle ehdotus sopi. Le Carre kirjoittaa hyvin. Olemme lukeneet Pieni rumpalityttö -teoksen ennen ja luin silloinkin nimenomaan sen ääneen. Silloin olin sitä mieltä ja joka arvio ei ole muuttunut, että kirja on tekijänsä kehnoimpia. Aihe on liian hankala ja pitkäjäykkinen. Kolme neljäsosa kirjaa on alustusta ja valmistelua ja kiihkeämpi tapahtuminen alkaa vasta viimeisillä sadalla sivulla. Silti luin tekstiä mielelläni ja nauttien. Hyvä kirjailija kirjoittaa hyvin. Lisää mielenkiintoa kirjaan toi sen ajankohtaisuus. Taas Palestiinassa taistellaan ja mikä ei tietenkään olisi toivottavaa. Juuri nyt alueella on niin sanottu tulitauko tai aselepo, mutta se ei ilmeisesti pidä kunnolla. Kirjassa Pieni rumpalityttö John Le Carre kuvaa hyvin eri maalaisia ja eri kulttuuripiireistä olevia henkilöitä ja samoin kirjailija loihtii maiseman eläväksi niin Pyhän maan vuorilla ja autiomaassa kuin länsimaisissa kaupungeissakin. Pidin lukukokemuksesta. Saa nähdä kuinka innoissani olen, jos päätämme lukea jonkin nopeatempoisemman Le Carren jännärin.

Helena: Le Carrea on ilo lukea ja myös ilo kuunnella. Loppu oli loistava. Paljoa en muistanut kirjasta, mutta nyt kuunneltuna filmi pyöri päässäni koko ajan. Teksti on hyvää ja tunnelma tiivistä. Paljon tunnetta ja syvää kuvaamista. Nautin joka hetkestä ja sanoista, joita kuuntelin. Vain ääni. Ei kirjaimia eikä sanoja näkyvissä. Edelleen kirjailija on yksi lemppareistani

Taavetissa

    

Kuusi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on Välimerellinen juustopiiraspala lautasella. Kuva on otettu keskiviikkona. Kiersimme eilen aamulla vaihteeksi pururataa, sen idänpuoleisen silmukan. Taivas oli pilvessä ja ilmassa oli hetken aikaa pientä pisarointia, mutta se lakkasi. Kauppareissun jälkeen Helena levitti sanomalehtiä keittiön pöydälle ja teki akvarellin tai jotain muuta. Omia juttuja. Minä muokkasin kuvia, naputtelin tulevaa postaustekstiä ja aloin lukea ja käydä läpi Miakka -tarinaa. Sitä on neljä sivua, valmis tarina. Myöhemmin illalla luin sen Helenalle ja hän hyväksyi tekstin. Eilen päiväunien jälkeen luimme loppuun ääneen John Le Carren jännärin Pieni rumpalityttö. Huomenna, lauantaina julkaisemme siitä oman postauksen. Kaksi iltaa sitten, keskiviikkona katsoimme ehkä neljännen kerran Aki Kaurismäen elokuvan Kuolleet lehdet. Elokuvan värit ja leikkaukset korostuivat jostain syystä. Ne ovat niin harkittuja ja täydellisiä. Hieno elokuva, josta on karsittu pois kaikki ylimääräinen ja turha. Eilen saunan jälkeen taivaalla näkyi täysikuu. Vasta illalla huomasimme netissä tiedon, että näyttelijälegenda Elina Salo on kuollut.

Taavetissa

    

Tänään on Ruotsalaisuuden päivä ja Kustaa Aadolfin päivä. Aamulla oli yhdeksän astetta Luumäen Taavetissa. Valikoimme postauskuvaksi kirjankansia. Tein asetelman klaffipiirongin työtasolle ja otin kuvaan mukaan pienen koululaisen veistämän jääkarhun, Roopen ja puunaisen, joka on vuoltu Bergön saarella paikallisesta lepästä. Där vi vistades en gång några fina sommarsemestrar och alla äldre människor där talade bara svenska. Näin ilman sanakirjan apua horjuvalla, vähän harjoitetulla toisella kotimaisella. Eilen teimme aamulenkkinä hiihtoladun reitin puoliväliin eli kivelle ja siitä käännyimme takaisin. Lähtiessä tihkutti, mutta kun pääsimme pururadalta Patteritielle ja Joukolantielle satoi hiljakseen. Helenalla oli piirrosaihe kotiin tuotavana, tonttu oksalla. Häntä odotti kirjastossa noudettava varaus, Kari Haakanan dekkari Tapa hänet ensin. Kaupassa Helenalla oli tarkka lista. Hän halusi valmistaa Välimerellisen juustopiiraan, koska neiti Charlielle jännärissä Pieni rumpalityttö tarjottiin vastaavaa pakolaisleirillä. Siitä tuli kahden päivän ateria. Tein tiistaina ja eilen ensimmäisiä merkintöjä seuraavaan tekstiin. Työnimi on Miakka. Sitä on kolme sivua. Jälleen niin kuin monesti ennenkin olen epävarma, mitä tästä aiheesta tulee, onko siitä mihinkään, mutta se selviää aikanaan. Luimme eilen iltapäivällä ääneen vajaat kolmekymmentä sivua John Le Carren jännäriä Pieni rumpalityttö. Finaali on menossa, mutta viimeiset loppuselvittelyt jätimme tälle päivälle. Helena luki eilen illalla loppuun Satu Rämön Hildur-sarjan uusimman osan Tinna. Minä luin Michel Tournierin novellikokoelmaa Punainen kääpiö.

Taavetissa

    

Kymmenen astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Sataa. Postauskuvana on taajaman pimeän ajan valoja. Kun hain maanantaina illansuussa Satu Rämön jännärin Tinna kirjastosta, otin ohessa pari kuvaa. Eilen teimme aamukävelyn Vallitietä Savitaipaleentielle ja Puusepäntien ja sähkölinjan kautta takaisin keskustaan. Länsivirtaus työnsi pilvet pois ja aurinko pääsi hetkeksi paistamaan. Kävimme kotikautta ja jatkoimme kirjastoon ja kaupalle. Helena piirsi eilen postauskuvaa, sillä olemme suunnittelemassa erillistä postausta Pieni rumpalityttö -kirjasta. Kirjan kansi on kuitenkin tylsä, pelkkä nimi, joten ehdotin, että Helena kehittelisi jotain. Kuvat odottavat nyt valmiina, postauskuva ja toinen tekstin jälkeen. Minä olen hahmotellut tekstiä omalta osaltani, kokemus John Le Carren jännärin Pieni rumpalityttö ääneen luvusta. Kirjaa on jäljellä vielä viisikymmentä sivua eilisen lukusession jälkeen eli lopullista sanaa ei kannata vielä sanoa. Helenan osana on luonnehtia omaa kuuntelijakokemustaan. Hän luki eilen katkelmittain Satu Rämön Hildur-sarjan viidettä osaa Tinna. Minä luin Michel Tournierin novellikokoelmaa Punainen kääpiö. Luin myös tämän niminovellin ja minusta se oli toistaiseksi huonoin joukosta.