Päiväkirja

9.4.2020

On kiirastorstai, aamupäivä, Mikael Agricolan päivä ja siniristiliput liehuvat. Mitä ajattelisi Agricola nykyisestä elämänmenosta ja tästä suomen kielestämme? Kävin vilkaisemassa suosituimpia kulttuuriblogeja ja huomasin tulleeni markkinapaikalle, jossa kirjoitettu teksti ei ollut niin paljon esillä kuin kuvittelin etukäteen. Sana ei ottanut silmään. Kuvallinen viestintä ohitti sen sata lasissa.

Tänä aamupäivänä olen kirjoittanut eteenpäin kesken olevaa käsikirjoitustani Kaksi tiikerintaljaa. Olen siinä sivulla seitsemänkymmentäkolme. Siellä on toinen maailma ja todellisuus. Käykö jonain päivänä niin, että häviän sinne sen tien: Klaffipiironki jää auki, läppäri on päällä, siinä on tekstiä kirjoitettuna, lause kesken, työ kesken, mutta tuolilla ei istu ketään.

Olen lukemassa ääneenlukuprojektimme ohessa Doris Dörrien kirjaa Mitäs nyt tehdään. Se on ollut viikkoja luvun alla. Ihan kiva kirja. Minua kiinnostaa siinä erikoisesti se, että Dörrie on ottanut miehen minähahmoksi. Minun mielestäni hän onnistuu siinä. Minulla itselläni on muutamia tekstejä, joissa minähenkilönä on nainen. Kyselen välillä hovilukijaltani, partneriltani ja blogipartneriltani miltä kuvitteellinen naisnäkökulmani noin naisesta vaikuttaa ja saan siihen vastaukseksi kevyen nyökkäyksen. Ansaitsenko muuta?

Teimme päivätorkkujen jälkeen rantakävelyn. Aamupäivän sadekuuron jälkeen aurinko oli tullut esiin. Jäät eivät olleet lähteneet vielä kokonaan matalasta hiekkapoukamasta, mutta siinä saattoi hyvin kahlata ja kastaa jalkateränsä. Tyydyin ottamaan kuvia todisteeksi. Joku performanssitaiteilija oli nyörittänyt kahden koivun välille narua niin, että se toi mieleen lankavyyhden, jota pidetään käsien varassa toisen keriessä sitä kerälle.

Kaksi kanadanhanhea laidunsi leikkikentän nurmella.

10.4.2020

Aamun kuu katosi pilviin. Viiden aikaan kuu näkyi vielä matalalla, pilvettömällä taivaalla, joka vaaleni kaiken aikaa sarastuksen alla, mutta kuuden aikoihin kuu oli jäänyt lännestä nousevien pilvien peittoon.

Helena teki aamuensimmäiseksi sauvakävelylenkin ja minä avasin Kaksi tiikerintaljaa -tiedoston. Aamiainen siirtyi sen verran, että Helena ehti palata lenkiltä. Teetä, jugurttia myslin kera ja voileivät. Tarinointia. Sitten kahvikupposet ja sen kanssa omatekemää pashaa. Pääsiäinen alkaa.

Mietin tietokoneen näppäimistön ja näytön edessä lisäävätkö nämä parastaikaa ohilipuvat poikkeusajat käsitöiden ja lukemisen suosiota? Onko kirjoittaminen silloin, kun kaunokirjoittaa paperille, käsityötä? Onko se sitä osin? Mitä mieltä aivot ovat kahdella puikolla kutomisesta, virkkaamisesta virkkuukoukulla tai siitä, kun pitää kynää sormissaan ja kirjoittaa sanoja tai tekee hieroglyyfejä tai piirtää? Miltä tuntuu onnistuneen suorituksen jälkeen, kun tarkastelee tulosta?

Käden jälki on käsite.