Odottelemme kesän toista hellejaksoa. Koko alkupuolen heinäkuuta aamut ovat olleet koleita, ikään kuin täynnä syksyn enteitä, vaikka luonto kukkii ja marjat vasta kypsyvät.
Tänä aamuna oli tavanomaiset kaksitoista astetta lämmintä, kun poljimme aamu-uinnille. Järvi höyrysi usvaa. Tiirat tekivät syöksyjä veteen. Rantasipi tai jokin vastaava, tuntematon, pienehkö vesilintu valitti laiturin päässä.
Vedestä näin kapenevan kuunsirpin korkealla. Almanakan mukaan se viipyy taivaalla melkein koko päivän. Kun laitoimme pyörien luona kypäriä päähämme, näimme keskemmällä järvenselkää kuikan. Eilen aamulla näimme, kun kuikka lähti lentoon tai luulimme niin, mutta se teki vain kaarroksen kauemmas, toiseen kohtaan lahdella. Kalat, varokaa, saalistaja on lähellä.
16.7.2020
Poimin eilen kesän ensimmäiset kanttarellit. Poljin iltapäivällä Kelveläntielle. Olin toisen kerran samassa paikassa tutustumassa. Kiersin aiempaa laajemmin. Aioin etsiä näkötornin, jos sellainen on vielä muualla kuin vanhoissa kartoissa, mutta luovutin, kun vastassa oli taimikkoa. Totesin, että mustikkaa on käsin kerättäväksi.
Tänään olin aamupäivällä Tervahaudansuolla, suon takamaastossa. Lokkipari seuraili minua ja kaksi muuta, isompaa vesilintua. Pysyin kauempana, mutta ajattelin mielessäni, että ne olivat ehkä arkoja kaakkureita. Hillaa oli yksittäin siellä täällä. Eläinten tallomia polkuja. Saappaanpainaumia. Sain poimittua sen verran, että meillä on nyt pakkasessa omat marjat pariin kakkuun.
17.7.2020
Toissapäivänä kanttarelleja, eilen hillaa ja tänään ensimmäiset herkkutatit.
Poljin Kelveläntielle Näkötorninmäelle, Lopsanmäelle, opettelen nimiä. Olin odottanut, että löytäisin sieltä tatteja, lähinnä kangastatteja, niiden massaesiintymän – se on tulossa, luulen – mutta herkkutatit ehtivät ensin.
Luin eilen viimeiset sivut Saul Bellowin kirjasta Herzog. Se on 27:s lukemani kirja tänä vuonna. Pidin. Nautinnollista tekstin kuljetusta. Taidanpa lukea ajastaan jonkin toisenkin Bellowin kirjan. Näitä löytää aina, uusia kirja- ja kirjailijatuttavuuksia. Hyvä, että uutta, hyvää luettavaa on aina ja aina vain. Aloitin seuraavan, Harry Forsblomin Lasitalo -romaanin, jonka luin ehkä kolme vuotta sitten. Se on jonkinmoinen suomalainen ja nykyaikainen vastine Bellowin Herzogille. Siinä mainitaan ensimmäisessä kappaleessa Sähköposti-Herzog.
18.7.2020
Neljäntenä tuli mustikka. Kanttarellien, hillan ja herkkutattien jälkeen. Olen kerännyt mustikkaa muun ohessa, mutta tänään vasta otin sen asiakseni. Poimin sellaisen pienen sangon, johon menee ehkä kaksi litraa. Lähdin aamulla kuudelta – jätimme aamu-uinnin väliin – ja palasin puolen yhdeksän aikoihin. Poljin Savitaipaleentietä ja käännyin Sivuintielle. Muutamia autoja oli liikkeellä. Hellesäillä ihmiset lähtevät liikekannalle aamuvarhaisella, sillä keskipäivä ja iltapuoli käy tukalaksi, jos matkaa autossa tai sellaisessa autossa, jossa ei ole ilmastointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti