Kaunis kesäpäivä

torstai 23. heinäkuuta 2020

Terveisiä Taavetista

23.7.2020  



Lokit ovat urheiluhenkisiä. Huomasin urheilukentän ohi pyöräillessäni, että nurmikolla oli seitsemän tai kahdeksan lokinpoikasta ja niitä kaitsemassa kaksi tai kolme aikuista lintua. 

Eläinkokemuksia riittää. Aamulla kuuden jälkeen, kun lähdin liikkeelle, Vallitien niityltä lähti vauhdikkaasti kaksi jänöpupua kirittämään minua. En pysynyt niiden perässä. Kun pääsin Riihitien risteykseen, jäniksiä ei näkynyt enää missään. Pyöräilijä tuli mäkeä alas, mikä tarkoitti, että jänikset olivat kokeneet kaksi järkytystä peräjälkeen, mutta ne ovat varmaan tottuneet niihin.

Maaliskuun loppupuolella aloittamani käsikirjoitus Kaksi tiikerintaljaa oli eilen sivulla kolmesataaneljä. Toiveissa on, että tänään tulee sivu tai kaksi lisää. Marja- ja sieniaika tekee sen, että kirjoittaminen jää vähemmälle. Kaavailin jossain välissä – kirjoitusprojektin alussa tai kesken kaiken, että Kaksi tiikerintaljaa olisi novelli ja olin aikeissa tehdä siihen päätöskiemurat, kun sivumäärä oli sadan paikkeilla, mutta Helena patisti jatkamaan. Kuulemma hyvää tarinaa ei saa jättää kesken.

Anna Burnsin Maitomies on lopuillaan. Siinä oli keskivaiheilla kaksi kohtaa, joissa tuntui, että veto loppuu, mutta sen jälkeen teksti on päässyt uuteen vauhtiin ja imuun. Odotan iltaa, että pääsen lukemaan sen loppuun.


24.7.2020



Luin eilen loppuun palkitun Anna Burnsin kirjan Maitomies. Se oli 29:s tänä vuonna lukemani kirja. Pidin siitä. Aihe oli hyvä ja se myös, että kirja oli kirjoitettu naisen näkökulmasta. Lopun viisikymmentä sivua odotin jotain uutta yllätystä, luulin nimittäin kirjailijan pohjustavan sellaista, mutta se taisi olla vain jäähdyttelyä.

Kävin Tervalamminsuolla, Puukylän puolella. Muutamia hilloja löytyi. Mustikat olivat isoja ja varret makasivat maassa raskaina marjojen täyteydestä.


25.7.2020

Aloin lukea uudestaan alusta alkaen David Foster Wallacen kirjaa Infinite Jest. Olen siinä sivulla 23. Ehtaa Wallacea. Tosin en ole lukenut häntä aikaisemmin alkuperäisenä, vaan suomeksi käännettynä.

Ulkona sataa. Satoi jo aamulla, kun istuimme parvekkeella yhdessä aamiaisella.

Nyt läppärini on latauksessa, piuhan päässä ja kirjoitan näitä rivejä klaffipiirongin ääressä. Helena on vallannut keittiön pöydän, tuolit, pakastimen päällystän ja hyllyn omilla, kuivuvilla akvarelleillaan.



26.7.2020

Sunnuntaihiljaisuus. Aamulla poljimme Sorosenselän rantaan uimaan. Edellisestä kerrasta oli kulunut noin viikko. Vesi oli viilentynyt. Jänöpupu aikoi tulla rannalle, mutta kääntyi äkkiä takaisin, kun näki meidät tulossa pyörien luo. Se oli keskenkasvuinen eläin, eli kai elämänsä ensimmäistä loppukesää.



Joko se on loppukesä? Meillä täyttyy kaksi kuukautta Taavetissa. Meidän jälkeemme tähän kerrostaloon on muuttanut kolmeen asuntoon uudet asukkaat. Yksi asukas on ilmeisesti lähtenyt, koska nimi on häipynyt taululta ja varastokomero ammottaa tyhjyyttään. Sattumoisin meidän komeron viereinen.

Miten olemme viihtyneet? On kuin emme olisi koskaan asuneet missään muualla. Olemme kotonamme.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti