Kaunis kesäpäivä

maanantai 27. heinäkuuta 2020

Terveisiä Taavetista

27.7.2020  



Eilen illalla pilvipeite rakoili, sinitaivasta tuli esiin siellä täällä ja reilussa tunnissa pilvet kaikkosivat kokonaan. Niinpä näimme oranssina auringonlaskussa hehkuvan suihkukoneen pakokaasuvanan kulkevan lännen ja luoteen puolelta ohi kaksikymmentä vaille yksitoista. Luimme sen jälkeen vielä kumpikin omia kirjojamme kunnes tuli sen verran hämärää, että laitoimme kirjat pois ja istuimme ja katsoimme tarinoiden turkoosia taivaanrantaa. Puoli kahdentoista aikaan huomasin tähden, Capella. Se tulee näkyviin ensimmäisenä pohjoisen puolella. Sen jälkeen etsimme lännen puolelta Karhunvartijan tähdistön Arcturuksen. Se löytyi, kirkkaampana kuin Capella. Laitoimme lipottimet jalkaan ja menimme ulos talon edustalle katsomaan näkyikö niin sanottu kesäkolmio? Kyllä. Vega oli kirkkaimpana, Altair alhaalla ja ylempänä Vegasta itään Deneb. Jokainen niistä on oman tähdistönsä valovoimaisin tähti ja se, mikä näkyy ensimmäisenä yön hämärtyessä.

Tänään aamulla oli seesteisen yön jälkeen vain kymmenkunta astetta. Lähdin polkemaan Näkötorninmäelle kuuden jälkeen. Parissa tunnissa olin poiminut melkein kolme litraa mustikoita. Kolme pientä kanttarellia tuli otettua mukaan.


28.7.2020

Kaksi tiikerintaljaa -käsikirjoitus on kirjoitettu kertaalleen. Siinä on sivuja 319. Aloitin sen maaliskuun lopussa eli olen kuljettanut sitä matkassa mukana neljä kuukautta.

Olen lukenut David Foster Wallacen Infinite Jestiä sivulle 114. Käyn läpi yhtä alaviitettä, joka on kirjan lopussa. Sitä on kai kuusi sivua pienellä painettua pränttiä – yksi kirja kirjassa. Infinite Jest on muutenkin tiheää tekstiä, mutta viitteet ovat vielä miniatyyrimäisempiä.

Kävin Tervalamminsuolla mustikassa ja poimin samalla eteen osuvat hillat. Helena teki hillatortun.


29.7.2020

Sumua aamulla. Pyöräilimme uimarannalle. Veden pinta oli harmaa, kun sitä katsoi kauempaa.

Infinite Jest on sivulla 130. Tietyt henkilöhahmot siinä vuorottelevat, heitä seurataan muutaman sivun ajan ja sen jälkeen hypätään seuraaviin henkilöihin tai palataan heihin, muutama sivu heidän seurassaan ja taas eteenpäin. Rakenteesta tulee mieleen tv-sarjat.

En ole lukenut mitään opasta tai pohjustusta Wallacen Infinite Jestiin, mutta olen kirjoittanut pari hakusanaa nettiin olettaen, että saisin sieltä faktaa, mutta haku on vienyt takaisin Infinite Jestiin. Eli en tiedä onko kirjan taustalla jotain totta todella vai onko kaikki mielikuvitusta?  




30.7.2020

Viime perjantaina 24:s päivä heinäkuuta aloin lukea David Foster Wallacen kirjaa Infinite Jest. Tänään on seitsemäs päivä eli viikko täyttyy. Olen tekstissä sivulla 163. Luen enimmäkseen ilman sanakirjaa. Olen katsonut kuitenkin noin kolmekymmentä hakusanaa, joista kaikkia ei ole löytynyt, koska kyse on slangisanasta tai vastaavasta. Viimeksi katsoin sanakirjasta allegedly -sanan: Muka.

Kirjassa on menossa hauska jakso, jossa isä opastaa kymmenvuotiasta poikaansa. Se on yksinpuhelua, paasaamista, joka alkaa siitä, että poika avaa väärin autotallin oven: ”Jim not that way Jim. That's no way...” Opastusta on riittänyt nyt seitsemän sivua, tiheään painettuja sivuja – laskin 43 riviä sivussaan – ja asiasisältönä on ollut muun muassa miten autoa pitää käsitellä arvostavasti, kirjaa ei saa heittää, vaan se pitää laskea käsistään ja aina väliin isähenkilö on verrannut kaikkea kertomaansa ja opastamaansa tenniksen peluuseen, hyvään tennispelaajaan. Isä väittää, että pojan on mahdollista kehittyä todelliseksi tennislupaukseksi ja vielä enemmän, menestyä kansallisesti ja kansainvälisesti.

Lukemisen ohella kävin keräämässä seuraavasta uudesta, ennen näkemättömästä luontokohteesta kaksi litraa mustikoita ja lampaankääpiä ja herkkutatin. Periaatteessa olisin voinut löytää hilloja, mutta näin pelkkiä lehtiä.

Teimme myös päiväkävelyn Taavetin asemalle, näimme kauempaa tavarajunan kolistelevan ohi ja lähdimme asemalta takaisin keskustaan viisi minuuttia ennen seuraavaa junaa. Kiskot kolkkasivat, kun olimme päässeet näköyhteyden ulkopuolelle. Poikkesimme kirjastoon, sieltä kaupalle ja kotiin. 

 


Alkoi sataa. Siestan jälkeen huomasin, että asvaltti oli märkä vastalangenneen sateen jäljiltä, mutta ei satanut. Nyt sadepisarat ropisevat jälleen lasitetun parvekkeen aluspelteihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti