Mustikat kypsyvät. Ovatko ne aikaisessa? Pyöräilin Kelveläntielle. Ajattelin, että siellä on varmemmin Salpausselän hiekkaharjanteella. Piti paikkansa. Tie muuttui yksityistieksi, mutta asvaltti ei loppunut. Ajoin noin kilometrin, voimalinjan toiselle puolelle, palasin takaisin ja jäin tarkastelemaan näkyykö kypsiä mustikoita? Keräsin kourallisen. Kuutostien liikenne kulki alhaalla ohi ja jossain välissä tavarajuna kolisteli Kouvolan suuntaan. Metsässä oli tehty kevyttä harvennusta ja puskettu koivuja nurin. Ne vihersivät vielä täyttä päätä ja taittelin niistä vastantarpeet.
Luin eilen loppuun Laurence Sternen Tristram Shandyn ensimmäisen kirjan. 23:s lukemani kirja tänä vuonna. Tristram Shandyn nimi on noussut esiin siellä ja täällä. Ehkä olen kertonut tästä aiemmin, mutta kun sain merkkipäivänä lahjaksi lahjakortin, minulla oli kaksi kelpo kirjaa ensimmäisenä mielessä, jotka ajattelin hankkia – James Joycen Finnegans Wake ja David Foster Wallacen Infinite Jest. Niitä ei ollut kaupan hyllyllä. Olin valmiiksi netissä ja siirryin toiseen osoitteeseen, josta löysin nämä kaksi ja tilasin ne muuten vain. Palasin selaamaan mitä kiinnostavia kirjoja löytäisin siitä firmasta, johon minulla oli lahjakortti? Tristram Shandy oli yksi. Luin kai tekstitiedot huonosti ja jäin siihen käsitykseen, että sieltä tulee koko kirja, mutta se oli vain ensimmäinen osa. No, minulle se riitti. Tristram Shandyn huumori ja tyyli ei vedonnut minuun.
Sain lahjakorttiani vastaan kolme kirjaa. Ne kaksi muuta ovat Celinen Niin kauas kuin yötä riittää ja Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Olen lukenut molemmat ennen. Aloitin Celinen kirjan eilen illalla ja tunsin oloni heti kotoiseksi. Huojentuneeksi. Oli kuin olisin puhunut itsekseni. Oli kuin olisin palannut omieni pariin.
8.7.2020
Aamulla oli kymmenen astetta lämmintä, kun poljimme alas rantaan. Vesi höyrysi. Moottorisahan tai raivaussahan ääni kuului mäeltä. Samoin kuului kuutostien liikenteen ääni.
Aamupuolen kirjoitusrupeama on taas takana. Kaksi tiikerintaljaa -käsikirjoitukseni on sivulla 280. Pitkän aikaa tämä käsikirjoitus ja James Joycen Finnegans Wake kulkivat käsi kädessä, mutta sitten jälkimmäinen meni menojaan.
Tällä hetkellä olen lukemassa Louis-Ferdinand Celinen kirjaa Niin kauas kuin yötä riittää. Kiistelty kirjailija. Joka tapauksessa hän kirjoittaa hyvin. Tulee mieleen Claude Simon, kun Celine kertoo ensimmäisen maailmansodan ajasta ja nyt, kun tapahtumapaikka on Afrikassa, tulee mieleen Graham Greene. Greenen Mutta suurin kaikista on yksi lempikirjojani. Muistaakseni olen lukenut sen kolme kertaa suomeksi ja kerran englanniksi.
9.7.2020
Olen kirjoittanut näillä päiväkirjasivuilla siitä, että olisi mukava, jos Taavetista voisi vuokrata auton muutamaksi päiväksi. Toissapäivänä huomasin, että Ärrä mainostaa autovuokrausta. Sepä kätevää, palvelua parhaimmillaan. Kävin netissä tutustumassa asiaan. Systeemi ei selvinnyt minulle aivan ja kun eilen Ärrän tiskillä ei ollut jonoa, kysyin asiaa: Jos vuokraa auton viikoksi, hinta on se ja se. Auton noutopaikka on Kouvola. Aha.
Pankkitoiminnassa on seuraava kehitysvaihe e-lasku. Sähköpostilaskuissa suositellaan ja kehotetaan siirtymään siihen. Ohjeet löytyvät. Ensimmäinen askel on, että pitää kirjautua pankin sivuille ja tehdä sopimus. Teimme sen. Toinen askel pitäisi ottaa, mutta se on meikäläisellä vielä vaiheessa.
Kävin netissä maksamassa laskut. Asiakaspalvelussa minua odotti kirje: Minun piti päivittää kiireesti osoitetietoni. Menin tarkistamaan ne ja toden totta, siellä oli vielä edellinen osoite. Helenan tiedot olivat onneksi oikein. Olimme käyneet vajaa kaksi kuukautta sitten rinta rinnan tekemässä osoitteenmuutoksen ennakkoon, jonottaneet pankkitoimihenkilön puheille ja hän tarkisti henkilöpaperit ja muut asianmukaisesti. Silti minun tietoni taisivat harhautua bittiavaruuteen?
10.7.2020
Akryylimaalaus Suo 80-luvulta. Kadonnut, jonkun onnellisen hallussa.
Poljin Urolle ja eteenpäin Suo-Anttilantietä voimalinjan ali. Ajoin linjalta eteenpäin kilometrin verran ja rämmin suolle. Hirvien makuuksia näkyi. Suomaisema oli muuttunut yli kahdessakymmenessä vuodessa tai sitten olin väärässä paikassa. Koivut rehottivat ja voivat hyvin, mutta en nähnyt yhtään keltaista hillaa. Keräsin tuliaisiksi vastantarpeet ja palasin pyörälle. Suokuvien sijaan otin kuvan valkoisista paaleista peltolakeudella. Kävin Luumäen kirkossa sisällä ja kirjoitin nimeni vieraskirjaan. Uron pellolta nousi ilmaan kaksi kurkea. Radan alikulussa oli tienohessa jäniksen tai ketun mustunut raato. Maitohorsmat kukkivat hennon punaisina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti