11.11.2020
Neljän kepin päivä. Niin sanoi eräs taulujen ystävä Toivakasta vuosikymmeniä sitten, kun hän oli käymässä meillä. Toistamme sitä sanontaa joka vuosi. Tänä vuonna päiväys on taas kerran tavallista hienompi.
Tänä aamuna sumuisen risteyksen yli heittyvät katuvalojen kartiot. Aste pakkasta ja metri leppeää tuulta.
Kirjoittamisen kenttä. Sellainen tuli mieleen yöllä. Ajatuksia nousee mielen nukasta. Kirjoittamisen kenttää voisi verrata jalkapallo-otteluun. Kentällä näkyy ottelun kuluessa hyviä suorituksia, ajoittain, mutta epätasaisesti myös maaleja. Kuvittelen maalien olevan julkaistuja teoksia. Toiset pelaajat tällä kirjoittamisen kentällä ovat eri syistä paremmassa asemassa tekemään sanoista maaleja, onnistumaan siinä kuin muut kentän taiturit, mutta se ei vähennä kaikkien osaajien taituruutta.
12.11.2020
Sopivasti eilen kirjoitin ja vertasin edellä päiväkirjaotteessa jalkapalloa ja kirjoittamista, kun päivän päätteeksi Suomen maajoukkue otti historiallisen voiton hallitsevasta maailmanmestarista, Ranskasta. Ystävyysottelu, joka pelattiin Ranskan maaperällä. Molemmilla joukkueilla oli kokeilevat aloituskokoonpanot ja kaksi Suomen maajoukkueen ensikertalaista täräyttivät pelitilannemaalit. Onnea ja menestystä.
Helena kävi aamulla sauvakävelemässä. Kahdeksan aikoihin lähdimme yhdessä ulos sumuun, nousimme Patteritielle, kävelimme vesitornille, alas Linnalantielle ja kauppaostoksille. Takaisin mutkitellen torin viertä Vallitielle, kedon ja hiekkapohjaisen männikön välistä Joukolantielle ja kotiin. Noudatin Luumäen Lehdessä ollut kehotusta ja varasin ajan kausi-influenssarokotukseen. Nyt sienipiiras on tullut juuri uunista. Vaaleita orakkaita ja kanttarelleja. Herkullinen tuoksu leviää ympäri asunnon.
13.11.2020
Eilen illalla luin ääneen loppuun Annette Hessin teoksen Tulkki. Se oli tänä vuonna kymmenes kirja, jonka luin ääneen ja 43. kaikkiaan kuluvana vuonna. Helena piti kuulemastaan ja kehui kirjaa. Nipistin huuleni yhteen, mutta kun Helena kysyi erikseen mielipidettäni, sanoin, että en ole yhtä innostunut. Kerroin, että pidän enemmän esimerkiksi Graham Greenen ja Ernest Hemingwayn romaaneista, heidän tyylistään. En sanonut sitä, mikä tuli mieleeni vasta tätä kirjoittaessani, että kaipaan heitä, kirjailijoina. Makuasioita.
Luumäen historiassa oli kertomus rutosta. Saksalan väki oli löytänyt karhunraadon metsästä. Määräysten mukaan raato olisi pitänyt haudata, mutta väki nylki ja parkitsi eläimen taljan, vuodan. Siitä levisi paiserutto 1763, viisi henkeä kuoli joulukuussa Saksalassa, kirkon naapurissa ja kirkkoherra Gestrin, joka osti taljan, kuoli tammikuussa. Pietarista lähetetyt asiantuntijat saivat taudin onneksi kuriin.
14.11.2020
Aurinko näyttäytyi matalalla taivaanrannassa, kun lähdimme vähän ennen yhdeksää kävelemään kirjastoon ja kaupalle. Muutamaa minuuttia myöhemmin usvaa ja pilviä nousi auringon eteen. Kirjastossa huomasin itsepalvelupisteen. Luumäen kirjasto seuraa aikaansa. Järjestelmä ei ole vielä käytössä, vaan päivitysvaiheessa, mutta ehkä ensi viikolla pääsemme opettelemaan sen käyttöä.
Luumäen historiassa olen päässyt 1800 -luvun lopulle, jaksoon ja aikaan ennen maan itsenäistymistä. Ajanjakso nälkävuosien jälkeen ja ennen itsenäistymistä ja sen aikaisia kahakoita. Pidän Luumäen historian tekstistä ja toteutuksesta. Aikalaisten kirjoitukset ovat valaisevia ja tuovat syvennystä asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti