Terveisiä Taavetista

 27.11.2020  

Kello lähenee kuutta aamulla. Ulkona sataa hiljakseen lunta. Asvaltin pintaan on kertynyt ohut, valkoinen kerros hyhmää, jossa erottuvat yhden auton renkaanjäljet. Olikohan se eilen, kun näimme huoltoaseman takana lastattavan poistettujen renkaiden kasaa korkealaitaisen kuorma-auton kyytiin. Menevätkö ne kierrätykseen vai tuhotaanko ne jossain? Kumi on häipynyt osin maailmasta, markkinoilta ja korvautunut muovilla. Ennen pitäväpohjaiset jalkineet ovat nykyisin ikävästi muovinliukkaat.

Eilen illalla yhdentoista aikaan suljin David Foster Wallacen Päättymätön riemu -teoksen. Kolmen päivän jälkeen olen päässyt sivulle 235. Kun luin kesällä Infinite Jestin, joitain kohtia jäi epävarmaksi ja epäilin olinko ymmärtänyt kaiken oikein? Lukiessani tekstiä nyt suomeksi, huomaan, että pääpiirtein olen pysynyt mukana ja oikeilla jäljillä, mutta osan olen oivaltanut vasta tällä lukukierroksella, samoin tukun lisää henkilöiden linkityksiä ja yhteyksiä. Toisaalta luen sitä nyt toista kertaa ja toisto varmaan auttaa osaltaan. Kirja on edelleen huima. Siinä on henkilöhahmoja roppakaupalla, mutta kirjailija pitää sen silti kasassa ja hallinnassa, hypähtelee henkilöissään sinne ja tänne sekä ajallisesti että paikallisesti.

28.11.2020

Eilen pääsin Päättymätön riemu -luennassa sivulle 311. Vajaa kolmannes luettu.

Nyt aamulla luin läpi Enkeleitä -näytelmäluonnoksen. Tein muutaman viilauksen siihen. Toissa-aamuna muuttelin sitä määrällisesti enemmän, samoin eilen, mutta tänään oli vuorossa läpiluku ja hipaisu ja sipaisu sinne ja tänne. Lähetin sen Helenalle arviotavaksi. Olen työstänyt tekstiä vajaat seitsemän viikkoa, muutaman tunnin päivässä ja sivuja on luonnoksessa 72. Pelkkiä repliikkejä. Jos lisään oheen näyttämöllisiä kommentteja, sivuja kertyy lisää.

Lauantai. Kävimme kirjastossa ja kaupassa. Piikit tossujen kannoissa ja heijastinnauha käsivarressa. Talvi vaatii.

 29.11.2020

Adventtiaika alkoi. Aamulla laitoimme maailmalle Kaunis kesäpäivä -blogissa Repe(2) -postauksen, joka tuli nähtäväksi blogit.fi -listauksessa puolen yhdeksän aikoihin.

Aamukuudesta alkaen Helena on maalannut ja minä olen lukenut lähinnä Päättymätön riemu -teosta. Siinä on kuvitteellinen presidentti Gentle, joka tuo mieleen Yhdysvaltain nykyisen presidentin. Ei tietäisi kumpi on kopio, jos ei tietäisi, että Infinite Jest tuli julkisuuteen kaksikymmentäviisi vuotta sitten.

Teimme kävelylenkin kahdeksan jälkeen, noin tunnin patikoinnin ja palasimme juuri kotiin raikastuneina ja virkeinä. Vähäistä lumenhöytyä satoi ja keräytyi asvaltille. Muutamia autoja oli liikkeellä ja vasta Joukolantiellä oli lapsia pihalla keinumassa äidin antaessa vauhtia. Meidän talon päädyssä näkyi mies huitovan ylimmältä parvekkeelta harjalla kattoa kiertävää peltiä vasten. Hän hätisteli kujertavia puluja pois.

 30.11.2020

Marraskuu päättyy. Aamulla Taavetin torilla näytti tältä. Siis kännykän mukaan, yhdessä otoksessa.

David Foster Wallacen Päättymätön riemu on menossa sivulla 501. Muutama oppilas on kutsuttu rehtorin kansliaan ja he odottelevat sisäänpääsyä. Hal Incandenza tarkastelee sinisen eri sävyjä ja seuraa siinä ohessa oppilastovereidensa ilmeitä ja olemuksia. He eivät ole varmoja, mistä kolttosesta ovat puhuteltavina.