Terveisiä Taavetista

 7.11.2020  

Hienoja, lämpimiä syyspäiviä. Talven odotusta, koska lehdet ovat varisseet melkein kaikki. Talitiaiset käyvät katsomassa ikkunasta sisään: Hei, hei, mitä kuuluu.

Eilen nautimme vedyt torilla. Kioskin ympärillä oli ryhmä kahvittelijoita, mattokauppias jutusteli jonkun asiakkaan kanssa, kalansavutus oli käynnissä ja valokuvaaja kiersi etsimässä kuvakulmia. Torilta menimme kirjastoon. Koululaisia tuli vastaan. He olivat käyneet kirjastossa ja tutustumassa samalla monipuolisiin näyttelyihin.

Luen Luumäen historian ja Doctorowin Danielin kirjan rinnalla runoja. Olen lukenut niitä runon sieltä ja toisen täältä ja sitten huomasin hyllyssä vuodelta 2017 Helsingin kirjamessujen tuliaisina Po Chü-i:n kokoelman Korotan ääneni ja laulan. Viesti kaukaa Kiinasta ajanlaskun ensimmäiseltä vuosituhannelta. Pertti Niemisen käännöksenä se on kuin lukisi mitä hyvänsä nykyaikaista runoilijaa. Varsin hempeitä runoja, tunnelmallisia, kaipausta täynnään.

8.11.2020

Eilen, lauantaina kävelimme Marttilantietä Palolammelle. Mäen alla näkyi kynnöspeltoa. Hieno peltomaisema. Kesällä siinä kasvoi kauraa, puinnin jälkeen pelto oli keltaisena sänkenä ja nyt osa pellosta oli kynnetty mustanruskealle mullokselle. Kukko kiekui monta kertaa peräkkäin.

Asioimme Kauppa-Aitassa. Odotimme yhdeksän aikaan, että omistaja avaa oven. Helena täydensi lankavarastoaan ja naapuri meidän talosta tuli samalle asialle. Katselin ympärilleni puodissa ja vedin sisääni menneen maailman henkeä. Tällaisia kaupat olivat ennen aikaan.

Luumäen historiassa on sivulla 89 maan omistuksesta vajaa neljäsataa vuotta sitten: Kruunu, valtiovalta piti itseään varsinaisena maanomistajana, joka antoi maan hallittavaksi talonpojille tietyin rajoittein. Oli perintötilallisia, käytännössä maanomistajia ja näitä alempana arvoasteikossa kruununtilallisia, lampuoteja, jotka jälkimmäiset voitiin panna pois tiluksiltaan, jos nämä eivät harjoittaneet kunnollista talonpitoa. Perintötilallinen puolestaan, joka ei suoriutunut veroistaan, saatettiin pudottaa alemmas arvossaan. Maanomistusolot olivat silloin Ruotsin vallan aikana vasta muotoutumassa.

9.11.2020

Sääennuste näyttää talviselta. Talon lämpömittari on pari astetta pakkasella ja maa ulkona on kuurassa.

Luin eilen loppuun Doctorowin Danielin kirjan. Se oli tänä vuonna 42. lukemani kirja ja yhdeksäs ääneen. Doctorow käyttää kirjassa Rosenbergien tarinaa, oikeudenkäyntiä, teloitusta ja orvoksi jääneiden lasten osaa fiktiiviseen tarinaan. Rosenbergeillä oli kaksi poikaa ja Danielin kirja -teoksessa, fiktiossa poika ja tyttö, isoveli ja pikkusisko. Kirjassa ratkaiseva todistaja on perheystävä, kun se oikeassa tapahtumasarjassa oli Ethel Rosenbergin veli.

Toissajouluna sain Helenalta lahjaksi Doctorowin kirjan Gangsterin oppipoika. En ollut tarttunut ennen tähän kirjailijaan eikä Helenakaan tiennyt henkilöstä. Luin kirjan ja luin sen saman tien uudestaan, sillä kertaa ääneen. Sen jälkeen luin ääneen kaksi muuta Doctorowin uudempaa kirjaa Homer ja Langley ja Marssi. Pidin ja pidimme kaikista näistä kirjoista. Muutama kuukausi sitten, kesällä näin Luumäen pääkirjaston poistettavien kirjojen laatikossa kolme Doctorowia, joita en ollut lukenut ja kannoin ne kotiin odottamaan tulevia lukuhetkiä.

 10.11.2020

Ulkona on pimeää kello kuusi aamulla. Mustassa ikkunassa näkyy toki yksittäisiä valopisteitä, mutta muu, iso tausta on yönmusta. Sisällä on valo joka huoneessa ja läppärin näyttö hohtaa valkoisena. Helena tekee lähtöä sauvakävelylenkille.

Tänään on neljä viikkoa kulunut siitä, kun aloin opetella näytelmän tekoa. Enkeleitä -näytelmäluonnosta on repliikkeinä 74 sivua. Sunnuntaina iltapäivällä totesin, että ensimmäinen kirjoituskerta on valmis, tehty. Eilen luin sen läpi. Arvioin, että siinä oli liian vähän draamaa eli seuraava askel on ottaa uusi kopio ja jatkaa työstämistä.

Otimme uuden kirjan lukuun, siis ääneen lukuun: Annette Hess: Tulkki. Luin eilen melkein sata sivua. Istuimme rinnatusten sohvassa, minulla kirja käsissä ja Helenalla kudin. Sukat syntyvät siinä sivussa.