Nimeni on Siskoveikko Suomi. Kun aloitan näitä rivejä, on vuosi 2020. Uusi vuosikymmen. Raketit paukkuvat vielä, ihmiset juhlivat, Suomi juhlii, Helsinki juhlii ja minä katson ja seuraan tätä Itä-Pasilasta, neljännen kerroksen asuntoni keittiönikkunasta. Se antaa itään.
Minun uudenvuodenlupaukseni on oikeastaan uudenvuosikymmenenlupaus: Aion pitää tärkeisiin maailman-, Euroopan-, Suomen- ja omiin tapahtumiini keskittyvän ja rajoittuvan kymmenvuotisjakson päiväkirjan. Uskon, että siihen ei tule mainintoja päivittäin enkä ainoastaan usko, koska se on aika mahdoton kuvitelma, mutta toivon ja yritän, että siitä tulisi mahdollisimman kattava. Koska näkökulma on minun, asioiden painotus menee niin, että lähellä itseäni olevat ja minuun eniten vaikuttavat asiat ja tapahtumat saavat päähuomion.
Pieni esittely lienee paikallaan: Valmistauduin tähän alkavaan vuosikymmeneen. Yksi osa siitä oli uuden nimen haku, lupa siihen ja kaikki mikä liittyi tähän prosessiin. Otin oman puhtaan identiteetin. Siskoveikko -etunimi ei ole kaikkein tavallisin, mutta ei ole sen kantajakaan. Olen pojaksi syntynyt, mutta 2020-luvun alkaessa naisena jatkava ihminen. Minut on leikattu. Tämä ei ollut sterilisaatio, mutta oli sitä silti, ainakin tällä hetkellä. Tämä muutos ei ole vielä valmis. Olen vasta kehkeytymässä naiseksi. Käytän ilmaisua: Kasvatan rintoja. Keskenkasvuiset pojat kasvattavat partaa ja minä kasvatan rintoja. Jalkojenvälistä en puhu. Se ei kuulu kellekään muulle kuin minulle.
Siskoveikko Suomi, ikä 28, ammatti toimittaja, tällä hetkellä freelance. Taloudellinen tilanteeni on kadehdittavan vakaa, sillä olen yksi siitä porukasta, joka voitti viime kesänä Jackpot-arvonnan päävoiton. Se on historiaa, mutta mainitsen sen oletusarvona ja esittelynä. Potti oli muutama miljoona. Sen avulla minun oli varaa vaihtaa sukupuolta, jättää työni rivitoimittajana ja ostaa oma asunto kerrostalosta Helsingistä hyvältä paikalta. Olen malttamaton sen suhteen milloin pääsen uimaan Hallilla, jonka näen tästä parhaillaan. Lääkärin arvion mukaan se siirtyy myöhemmäksi, ehkä kesään asti. Olen kärsivällinen, mutta odotan sitä aikaa.
Odottaminen on. Se ei lopu koskaan.
Mitä on olla suomalainen maailmassa, ihminen maailmassa ja vuoden 2020 alkaessa?
Onko vuorossa tyly kaksikymmentäluku, muutteeksi, koska vuosisata sitten vallitsi iloinen kaksikymmentäluku. Se silloinen ajankohta osui kahden maailmansodan väliin eli ehkä oli aihetta tuntea hetken helpotusta tai suoranaista iloa?
Jos lukija odotti ja odottaa, että laitan esiin päivämääriä, hän saa pettyä. Tämä toimittaja ei hallitse eikä haikaile sellaista toimittamisen tapaa. Lähtökohtani ei ole sillä tavalla perinteisen päiväkirjanomainen. Esimerkiksi nyt, heti uuden vuoden alkaessa, sain vaivakseni kunnon lenssun ja olin monta päivää poissa pelistä ja olen vasta tekemässä hiljalleen paluun arkirutiineihin. Tilastonikkareille tiedoksi: Viisi päivää pipinä ja päässä muurahaiskeko ajatuksia siitä, minkälainen maailma ja elämä on, kun alkaa vuosi 2020? Tilastoihin myös, että en potenut korona-virusta. Se saapui vuoden alussa, mutta ei ensimmäisellä viikolla.
Voin valistaa, että elämä ei muutu eikä mikään muutu koskaan yhdessä yössä eikä yhdellä kellonlyömällä. Elämä jatkui samanlaisena viime vuosikymmeneltä tämän vuosikymmenen puolelle. Siinä välissä ei ollut erottuvaa kynnystä. En huomannut sellaista. Inhimilliset vaivat ja tarpeet sanelivat edelleen. Esimerkiksi lihan syöminen on edelleen siinä puolipannassa, jonka tilan se saavutti viime vuosikymmenen aikana ja sama suuntaus jatkuu. Tai kovenee. Veikkaan, että lihan hyljeksintä ei rajoitu hetken hitiksi. Omalla kohdallani seuraava askel on kokeilla härkäpapuja. Olen myös lisännyt sienten käyttöä entisestään. Kerään niitä ja olen kerännyt aina. Sienissä oleva sokeri on muodossa trehaloosi ja olen epävarma podenko jonkinasteista intoleranssia tämän sokerityypin suhteen? Minulla on noita muita vaivoja sekalaisesti riesoina ja jotka liittyvät osin ja muun muassa tiettyjen hormonien käyttöön johtuen meneillään olevasta sukupuolenvaihdosprojektista. Josta mainitsin jo ja saatan mainita myös jatkossa. Olen ottanut tällaisen projektin vapaa- ja omaehtoisesti vaivoikseni. Saan syyttää itseäni. Luulen, että enemmistö kanssasisaristani ja -veljistäni ottavat tämän kannan. Oma valinta, oma vika, mitä valitat, mutta toisaalta tunnen, että tämä projekti antaa minulle voimaa. Huomaa, että jotkut saavat voimaa esimerkiksi meikkaamisesta, miksi ei siis sukupuolenvaihdoksesta?
Mainio tilkkutäkki jatkuu. Ensimmäinen viikko matkaani uuden vuosikymmenen oudolle aavalle on päättymässä ja se meni siis enimmältään siestan merkeissä. Maailmalla tapahtui ja ei tapahtunut. Siellä on aina eloa yllin kyllin. Toimittaja tiedostaa, että vaikka yksi iso epäkohta, Brasilian metsäpalot, on saatu aisoihin ja rajatuksi menneen vuoden osalta, sama tilanne voi olla edessä myös nyt alkaneena vuonna. Huomaa ohessa Australia. Brasilian osalta ei ollut tarve mennä sentään talouspakotteisiin asti ja jota pidän henkilökohtaisesti hyvänä ja oikeana ratkaisuna. Huonoa on, että osa kantaaottajista liioitteli asiaa tarkoituksella ja loi siten osaltaan maailmanlopun henkeä. Nämä tahot esittivät faktat pahempina ja vakavampina kuin ne olivat ja se on huonoa sikäli, että jatkossa voi olla vaikeampi saada viestiä menemään perille. Ihmiset kohauttavat olkiaan: ”Tuota samaa virttä on veisattu maailman alusta asti.”
Voin kuvitella tämän kommentin.
Amerikan presidentti ja joka on melkein sama asia kuin maailman presidentti ellei peräti maailmankaikkeuden ja kaikkien aikojen ainoa presidentti, hänet valitaan minun veikkaukseni mukaan seuraavalle nelivuotiskaudelle. Veikkaan myös, että herra presidentti valitaan toiselle kaudelle jopa selkeämmällä marginaalilla kilpailijoihinsa nähden kuin ensimmäisellä kerralla. Tämä toinen kerta ei jätä tilaa spekulaatioille.
Herra ison ja isoimman maanpäällisen presidentin puheet ja teot eivät onneksi vaikuta olevan yhteneväiset. Kyseinen korkea-arvoinen vaikuttaja ja mediapersoona on sisäistänyt täysin retoriikan jalon taidon. Hän pistää puhumalla ja puhuu muut pyörryksiin. Hän liioittelee, yllättää, ällistyttää, suututtaa, lupaa, on vakuuttava, vaikuttaa pelleltä, tekee mitä haluaa, sortuu johonkin pahaan harhaan ja toimii sen mukaisesti ja unohtaa sen saman tien, unohtaa mitä oli suunnitelmissa ja on jälleen takaisin jaloillaan ja entisellään kuin mitään kummallista ei olisi tapahtunut kuunaan. Hän on kumiukko.
Meillä on verraton presidentti luomakunnassamme. Kaikkien presidenttien äiti.
Toinen supervalta, jos lähdemme siitä, että niitä on vuosikymmenen alkaessa vain kaksi, on edelleen vanha, tuttu Venäjä. Sanonko tuttu ja turvallinen? Jätänkö siihen option?
Kiinaa voi pitää tietyin ehdoin suurvaltana, samoin Intiaa, mutta onko muita? Saksa, Japani, Brasilia? Mille kohtaa pitäisi vetää suurvallan raja? Toistaiseksi olen vakuuttunut vain kahdesta tämän kokoluokan maasta ja vaikuttajatahosta. Kaksi, joiden eläminen ja tekeminen on nivoutunut yksiin. Otan esimerkkinä ISS:n. Kansainvälisen avaruusaseman huolto ja miehistönvaihdokset hoituvat venäläisten kantoraketein. Näin on tapahtunut jonkin aikaa. Venäläisillä on teknologia suoriutua tästä tehtävästä. USA:lla oli sukkula toiminnassa ja käytössä, mutta he pilasivat sen mediasirkuksella. Venäläisten tyyli on operoida piilossa ja salassa, kun taas heidän virkaveljensä toisella mantereella haluavat sirkusmeininkiä ja joka on yhtä juhlaa, kunnes joku putoaa trapetsilta ja taittaa niskansa.
Niin siinä kävi ja näen sen sikäli hyvänä ja tervetulleena, että se sitoo molempien suurvaltojen, supervaltojen käsiä. Heidän on tehtävä tässä asiassa yhteistyötä, oltava yhteistoiminnassa ja kelpo naapureita keskenään ja se vaatii käyttäytymään.
Maailman ykkösongelmana oleva ja sellaiseksi korotettu ilmastonmuutos on pantu jäihin. Toimittajana en malta olla käyttämättä tätä kliseistä terminologiaa. Ilmastonmuutoksesta puhutaan puolesta ja vastaan. Iso fakta on, että maapallolla on edessä ja takanaan toistuvia jääkausia ja niiden välisiä lämpimämpiä jaksoja.
>>>jatkuu>>>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti