Sataa. Ensin se oli vettä, mutta muuttui rännäksi. Säätutkan seurannassa näkyi, että pilvialue viistää Taavetin yli, punaisin ydin on kohdalla, mutta sateen jälkeen on toiveissa aurinkoa. Eilen luin ääneen päätökseen Alberto Moravian Matka Roomaan, joka jäi kai kirjailijan viimeiseksi teokseksi. Kahdestoista lukemani kirja tänä vuonna ja viides ääneen. Muistan pitäneeni nuoruudessani Moraviasta. Teksti oli edelleen hallittua ja kaikkein hallituinta olivat repliikit. Ei ollut vaikea seurata kuka on kulloinkin äänessä eikä Moravian tarvinnut mainita sitä erikseen. Jokainen tarinan henkilö puhui omalla äänellään. Itse kertomus oli teennäinen enkä pitänyt siitä erikoisemmin. Pääasia, että liikuttiin Roomassa, Ikuisessa kaupungissa, jonka tunnen vain elokuvista. Helena piti kuulemastaan. Hän lainasi kirjastosta Apollinairen Alcoons -kokoelman pieluskirjakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti