Lunta tupruaa ja on tuprunnut muutaman viime päivän. Tuntuu, että talvi tyhjentää pussinsa. Taavetissa traktorit urakoivat ja kolaavat teitä ja parkkipaikkoja aamuvarhaisesta alkaen. Sunnuntaiaamureippailulla traktoreita oli enemmän liikkeellä kuin ihmiskulkijoita. Nyt maanantaihämyssä odottaa maassa jälleen paksu kerros vastasatanutta lunta. Se ei estänyt Helenaa tekemästä sauvakävelylenkin. Minä pysyin koneen ääressä ja käyn läpi, luen ja korjaan ja hion, käännän ja väännän Kun kuu kääntää kasvot -kuunnelmaluonnosta. Poistan osia ja lisään toisia. Samaan aikaan päästämme julki Kaunis kesäpäivä -blogissa tämän tarinan proosaversiota, vuoden takaista kirjoitusprojektia, joka kävi yhdessä kirjoituskilpailussa, oli esittäytymässä lisäksi nipulle kustantajia, mutta tuloksetta. Sen sijaan, että paneutuisin parantelemaan tätä tekelettä, kokeilen luontuisiko se paremmin kuunnelmaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti