Kuudes tänä vuonna lukemani kirja oli Markku Envallin aforismikokoelma Samurai nukkuu. Viisaita ajatelmia. Pitäisikö minun jaotella lukemiani kirjoja koon ja sivujen mukaan? Tai painottaa niitä jotenkin? Runot, aforismikokoelmat, näytelmät ovat monet eri sarjaa kuin vastikään lukemani Proustin moniosainen Kadonnutta aikaa etsimässä. En erottele. En mainitse luetuksi Parnasson artikkeleita lehden siitä ja siitä numerosta. Pidän kirjaa itselleni siinä mielessä, että näen, mitä olen lukenut milloinkin, minkä lukemani vaikutuksessa olen ollut.
Seitsemäs tänä vuonna lukemani kirja on William Shakespearen näytelmä Macbeth, jossa on Ralf Långbackan pitkä esipuhe. Luin sen toisen kerran. Luin sen tällä lukukerralla kahteen kertaan. Teksti on hyvää, mutta siinä on kovin paljon näyttelijöitä ja sekavuutta. Shakespeare eli melkein viisisataa vuotta sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti