Suomalaisen kulttuurin juhlapäivä tai kansalliselle kulttuurille pyhitetty päivä. Sää suosi eilen ulkoilijaa, aurinko hemmotteli ja illalla, kun päivän valo hiipui verkkaan, kuu nousi punertavankellertävänä vehreiden mäntyjen latvusten takaa. Kuu muisti sitä, että julkaisimme eilen Kaunis kesäpäivä -blogissa neljännen osan proosatekstiä Kun kuu kääntää kasvot. Helmikuun aikana sovittelin siitä kuunnelmamuotoa ja lähetin sen viime torstaina tuntemattomaan kokeilemaan kohtaloaan. Kuu -kuunnelman jälkeen Tipit -tarina, joka tuli julki blogissa viime kevätkesällä, vaati päästä vuorollaan telakalle ja aloin työstää sitä. Ohessa luen Shakespearen Kesäyön unelmaa ja ääneen olen lukenut kolmena iltapäivänä ja iltana hersyttävää Günter Grassin Peltirumpua, jonka olen ja olemme lukeneet monituisia kertoja, mutta minulla on vierähtänyt viime kerrasta paljon aikaa. Aamulla kävin ensimmäiseksi parvekkeella katsomassa kuuta. Se näkyi pilviharson takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti