William Shakespearen Hamlet on yhdestoista lukemani kirja tänä vuonna. Shakespeare on ollut lukuohjelmassani vuosia, mutta aina vain jokin uutuusromaani tai muu muka tärkeämpi on syrjäyttänyt Williamin näytelmät ja jotka ovat saaneet siirtyä tuonnemmas odottamaan parempaa aikaa. John Irvingin kirja Minä olen monta, jonka luin ääneen kuukausi sitten, herätteli ja toi taas kerran muistutuksena esiin Shakespearen ja luin sen jälkeen Macbethin, aiemmin lukemani ja nyt oli vuorossa Hamlet, molemmat toki juoneltaan tuttuja monista yhteyksistä, mutta tuttuja, joihin en ollut paneutunut sanatarkemmin. Olen lukemassa nyt toiseen kertaan Hamletia läpi. Henkilöt ovat jo tutumpia ja huomaan, että sitä myöten myös elävämpiä. Irvingin kirjassa on poikien sisäoppilaitoksessa Shakespeare-henkistä opetusta ja näytelmäpiiri, joka harjoittelee ja esittää joka vuosi koulutyönä jonkin hänen näytelmänsä. Roolihahmo kirjassa painottaa sitä, että näytelmä avautuu vasta silloin, kun näyttelee sitä ja kun näkee sen näyteltynä. Uskon, että näin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti