Viidestoista lukemani kirja tänä vuonna oli Günter Grassin Koiranvuosia ja samalla seitsemäs ääneen. Linnunpelättitehdas vanhassa kalisuolakaivoksessa. Koirien sukupuu, alkaa suden ja koiran risteytymästä ja päätyy Hitlerin karanneeseen lemmikkiin, joka koira ilmestyy jälleen uutena uuden koiran hahmossa. Mielikuvituksen leikkiä ja symboliikkaa. Kostomotiivi. Lännen ja idän vastakkainasettelu, kapitalismi vai sosialismi? Näkökulmaa kolmelta eri taholta ja historian temmellyksessä, jossa maailmansota nielee siviilimaailman. Teksti on nautittavaa, hyvää ja hallittua. Tämä kuljettaja on ammattilainen. Tässä kyydissä on hyvässä huomassa, perimmäisten seikkojen äärellä. Kaikki kääntyy teatteriksi, mikä on ja mikä on vain olevinaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti