Jätin kesken Shakespearen Kesäyön unelman. Luin puolet näytelmästä ja lopetin sen jälkeen, kun Puck -haltia oli pannut aasin pään yhden kosijamiehen pään tilalle. Teksti on sinänsä hyvää, mutta liian romanttisen siirappista. Lähtökohta siihen, että valitsin Kesäyön unelman, on kokemus ja muistoni seitsenvuotiaana. Minä tai joku muu meistä pienemmistä lapsista oli saanut lahjaksi sarjakuvavihon, jossa oli Shakespearen Kesäyön unelma. En ole varma luinko sen silloinkaan kokonaan läpi, osasin lukea ennen kouluun menoa, mutta sen muistan, että tarina oli outo, kummallinen ja aasinpään muistan erityisesti. Tarina ei kuitenkaan auennut minulle ja nyt, kun luin sitä tässä täydessä iässäni, totesin, että en jaksa paneutua vieläkään sen paremmin näiden rakastavien ja ei-rakastavien parien lemmenongelmiin, joten vaihdoin kirjaa ja tartuin Patti Smithin Apinan vuosi -teokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti