Toissapäivänä luin loppuun Bertolt Brechtin näytelmän Setsuanin hyvä ihminen. Kahdeskymmeneskahdeksas lukemani kirja tänä vuonna. Kun kaipasin Veijo Meren näytelmään, Sotamies Jokisen vihkiloma, syvempää teemaa huumorin rinnalle, Setsuanin hyvä ihminen meni puolestaan julistukseksi ja kohellukseksi. Lastennäytelmä aikuisille tai en vain ymmärrä. Etsin vielä jatkossa ja uskon löytäväni maineensa veroista Brechtiä. Toisaalta kuinka paljon vaikuttaa, että luin väliajoin Setsuanin rinnalla Allen Ginsbergin elämänikäistä runotuotantoa? Vaikuttaa, oletan. Toissapäivän illan näytelmä oli esillä Manchesterissä, kun Pariisin mahtiseura tuli vierailulle ja hävisi märällä ja lumirantuisella kentällä kaksi nolla ja putosi Mestarien liigan loppuottelusta. Kylmää ja koleaa on siis myös Brittein saarilla, ei ainoastaan Taavetissa, Luumäellä, Etelä-Karjalassa, Suomessa. Eilen Madridin pelaajat kohtasivat Lontoossa Chelsean joukkueen ja kärsivät niinikään kaksi nolla tappion. Eilen tartuin erään Ilpon näytelmäluonnokseen nimeltä Enkeleitä, luin sitä kolme neljäsosaa, jonka jälkeen siirryin muihin tehtäviin. Ilpo hävisi sekä Merelle että Brechtille. Ei mitään, sen tiesi etukäteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti