Äitienpäiväaurinko paistaa. Aamulla oli pakkasta kaksi astetta, mutta pian aurinko jo lämmitti. Pohjoisen puolen taivaanranta kajasti turkoosia sarastusta yön yli. Kuusi viikkoa kesäpäivän seisaukseen ja toiset kuusi viikkoa siitä eteenpäin eli yhteensä kolme kuukautta edessä tätä valon juhlaa. Sain kiintiön täyteen toistaiseksi draamatekstejä. Jätin osan lainaamiani näytelmiä lukematta ja palautimme ne kirjastoon. Luen Allen Ginsbergin runoja, kirja on ja pysyy olohuoneen sohvapöydällä ja sen vieressä englanti-englanti -sanakirja. Välilukemisiksi valikoin Joseph Conradin kirjan Mörkrets hjärta. Meille on kertynyt muutamia ruotsinkielisiä kirjoja. Kun lukee kielillä, teksti tuntuu paremmalta ja huonokin teksti saa lisäpotkua. Tosin Conrad kirjoittaa hyvin. Olen lukenut ennen, vuosia sitten, Mörkrets hjärta -kirjan ja myös sen suomeksi, Pimeyden sydän ja Conradin muusta tuotannosta teokset Hopealaiva ja Anarkistit. Puolalais-englantilainen kirjailija, joka varttui merillä yli sata vuotta sitten ja asettui sittemmin maihin kirjoittamaan kokemuksistaan. Mörkrets hjärta tapahtuu Belgian Kongon siirtomaassa. Neekeriorjia ja norsunluuta. Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran 1902.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti