Keskiviikkona nautimme kahvit torilla. Kesän avaus. Kioski oli auki. Sirkku Peltolan Suomen hevonen -näytelmä oli kahdeskymmenesyhdeksäs kirja, jonka luin tänä vuonna. Tuottelias nykykirjoittaja ja teatterilainen. Synteesiä Brechtistä ja Merestä, mutta omaa äänilajia silti. Käsittääkseni hevos-teema on saanut jatkoa näytelmäntekijän tuotannossa. Vuoropuhelua teatteriyleisön kanssa. Miksi ei. Minun makuuni Suomen hevosessa mummin repliikit menevät yli, mutta niin menevät kaikkien muidenkin näytelmän roolihenkilöiden repliikit. Tarkoituksellista pelkistämistä ja liioittelua samalla kertaa. Replikointia, joka soveltuu televisioaikaan. Mainoskulttuuria, joka seuraa omaa aikaansa, liittyy siihen sanankäytön malliin, joka on kaikille kulttuurikentän kirjoittajille yhteinen. Yhteinen kieli ja mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti