>>>jatkuu>>>
Yritän olla rehellinen: En olisi kaivanut näitä kirjoituksia esiin, en olisi edes huomannut niitä enkä etsinyt niitä, jos ennustus ei olisi toteutumassa parastaikaa. Se on ikävästi käsillä tässä ja nyt. En olisi kirjoittamassa tätä jälkikirjoitusta, jos en olisi etsinyt kirjoitustilaa ja -ohjelmaa, johon voin tehdä merkintöjä ja jolloin tein tämän löydön ja löytöjä: Tädin jälkeenjääneet kirjoitukset. Outo täti astui elämääni, henkilö, joka on ollut suvussamme vaiettu salaisuus. Hän on ollut puheenaihe, jota ei ole haluttu käsitellä. Hän oli ennen setäni, muistan kyllä, vaikka olin vasta kymmenen sen draaman aikaan, jolloin täti menehtyi. Olin tietoinen myös, että hän oli vaihtamassa sukupuolta, mutta en nähnyt häntä koskaan tätinä. Hän vetäytyi julkisuudesta. Hän kuoli ennen kuin palasi uutena henkilönä.
Olen lukenut läpi tädin muistelmat. Ne huimasivat. Näin kuvailisin kokemustani.
Tässä jälkikirjoituksessa kutsun Siskoveikkoa tädiksi. Oletan, että hän toivoisi niin, jos voisi ilmaista mielipiteensä.
Edellä mainitsin yhden selityksen kadonneiden kirjoitusten löytymiseen. Hain kirjoitusalustaa. Toinen selitys on, että halusin kokeilla, ensimmäisen kerran, toimiiko tädin tietokone yhä? Löysin sen laturin. Se oli tietsikan mukana ja laitoin masiinan lataukseen ja aloin ihastella isoa näppäimistöä. Aika massiivinen. Ymmärrän sen johtuvan siitä, että täti oli toimittaja, kirjoitustyöläinen. Hän tarvitsi kunnollisen näppäimistön ja siihen aikaan, noin kymmenen vuotta sitten, oli myös muuten isompia näppäimistöjä suhteessa näyttöihin kuin nykyään. Näyttöjen ja ruutujen kasvaessa ja muuttuessa tärkeämmiksi näppäimistöjen koko on jäänyt suhteessa pienemmäksi. Kirjoittaminen on vähäisempää ja vähäpätöisempää.
Vuosi sitten tapahtui, että Siskoveikko Suomen ennakoiman ennustuksen ensimmäinen osa toteutui, sillä Kuu kääntyi hieman. Siihen osui vetovoiman puuska. Kuu ei lähtenyt tiehensä eikä sinkoutunut Maa -planeettaa vasten, ei mitään niin dramaattista, mutta se alkoi kääntää kasvojaan. Se oli tarpeeksi pahaenteistä.
Vajaa vuosi edellisestä, tällä hetkellä, tilanne on epäuskottavan epätavallinen, hälyttävä ja kauhistuttava. Rangers -nimen saanut meteoriitti on törmäyskurssilla maapalloon. Se oli melkein törmäyskurssilla yllättäen myös vuosi sitten, kun maa lävisti asteroidivyöhykkeen - vaikka se nimitys ei taida olla tiedetermillisesti välttämättä aivan oikein - mutta olennaista on, että noin vuosi takaperin Rangers ohitti maapallon ja kuun, onnellisesti ja siedettävältä etäisyydeltä. Melko siedettävältä eli kuun tasapaino järkkyi, kuun ja maan keskinäinen vetovoimatasapaino järkkyi ja joka ei ollut toiveiden mukaista, mutta ei niin pahoin, että siitä olisi ollut välittömiä, kohtalokkaita seurauksia. Esinäytös.
Mutta kuu käänsi kasvot. Joku tiesi.
Nyt Rangers on tulossa noin viikon matkan päässä maasta ja tulossa tarkemmin sanottuna suoraan kohti, päin, siinä järkyttävässä kurssissa. Kaikki mitä maan päällä voidaan tehdä tulevan, mahdollisen törmäyksen välttämiseksi ja meteoriitin ohjaamiseksi pois vaaralliselta kurssilta, on tehty. Eli ei ole tehty mitään eikä tässä vaiheessa voi tehdä enää mitään eikä ehdi, ei muuta kuin ristiä kätensä ja rukoilla. En varmaan liioittele, jos sanon, että maailmanlopun tunnelmat ovat vallalla.
Törmäyskurssilla, muistutan, en manaa. Törmäyskurssilla oleminen ja törmääminen eivät ole sentään sama asia. Luojan lykky. En lakkaa toistamasta tätä. En kannata paniikin lietsomista. En hyväksy toisaalta sitä, että asioita salataan ja pimitetään, mutta törmäys on tähän tietoon, tässä vaiheessa ja tältä etäisyydeltä todennäköinen. Mutta se ei tarkoita mitään sataprosenttista todennäköisyyttä.
Netissä on kiinnostavia lukuja. Maa kiertää aurinkoa arviolta nopeudella 30 km/s. Hillitöntä vauhtia. Lisäksi aurinkokunta kiertää linnunradan keskustaa vielä lujempaa, kymmenkertaisella nopeudella, noin 300 km/s. Edelleen linnunrata etenee, loittonee, kulkee suuntana epämääräinen kohde, piste universumissa vauhdilla 700 km/s. Tässä on kolme vauhtijanaa ja oletettavasti niitä on löydettävissä tasolta toiselle siirryttäessä lisää. Niitä siirroksia voi olla loppumaton määrä. Onko olemassa käsitteitä alku ja loppu? Onko vain olemassaolo?
Netin tietävät ovat paljastaneet suurelle yleisölle, että Rangers -massiivi on liikkeessä samaan suuntaan maan kanssa ja joka on hyvä asia, mutta siinä on myös ei-toivottava puoli. Mainitsen havainnollisuuden vuoksi ensin sen, mikä jää näillä oletuksilla pois laskuista: Kohteet eivät ole tietojen mukaan tulossa vastakkain, törmäämässä päin toisiinsa, nokkakolarina, tulossa eri suunnilta ja jolloin tuhovaikutukset olisivat vähintään kaksinkertaiset verrattuna myötäpuolelta tulevaan kolarointitilanteeseen, osumaan. Törmäyksen toteutumismahdollisuus olisi päittäin tullessa tosin pienempi. Siltä osin nykytilanne, jossa Rangers kirii kiinni maapallon etumatkaa, on pahempi: Maan vetovoima pyrkii ottamaan perässätulevan massan hinaukseensa ja kasvattaa sillä törmäyksen mahdollisuutta. Peräänajotilanteessa tuhovaikutus jää onneksi lievemmäksi. Kuinka paljon lievemmäksi? Antaako Rangers maapallolle vain töytäyksen, lisää maapallon vauhtia vai tapahtuuko pahempia? Veikkaan, että pahempia.
Jätän tämän hetkeksi. Ennen kuin tässä kuolemme kaikki porukalla - mikä on suuren yleisön mielestä oletus ja todennäköisesti toteutuva tulevaisuuden visio - ja siltä varalta, että tai jos joku toisesta sivilisaatiosta lukee kaikesta epätodennäköisyydestä huolimatta, parhaassa tapauksessa, kummin päin vain, tätä säilynyttä dataa, missä ikinä lukeekin, kerron, että Siskoveikko Suomi kuoli jäätyään junan alle. Näin arkisesti. Siitä on jäljellä kysymyksiä: Oletuksena se oli joko itsemurha tai joku tuuppasi hänet kiskoille tai yksinkertaisesti vahinko. Asia ei ole selvinnyt koskaan. Se ei ole selvinnyt tähän päivään mennessä ja on järkevää olettaa, että tämä asia ei tule selviämään koskaan sen paremmin.
Sitä paitsi sillä ei ole enää vähintä merkitystä, koska aika loppuu, jos pahin tapahtuu. Kokonaisuudessaan. Se loppuu kaikilta. Se ei lopu tähän päivään, ei ihan vielä, planeetat ja kivimöykyt vitkastelevat, mutta pian aika lyö luukut kiinni ja kääntää Suljettu -kyltin näkösälle.
Jos.
Varaudun tähän sillä periaatteella, että asennoidun pahimman mahdollisen mukaan. Tässä suhteessa, tähän pisteeseen asti olen mukana maan valtaenemmistössä, mutta en poista, en hylkää päästäni vaihtoehto beetä. Se tarkoittaa, että käy toisin, onnekkaammin. Niin kauan kuin elän, pidän peukkuja vaihtoehto beelle.
Mahdollinen jälkeenjäävän olemassaolevan datan lukija on oma lukunsa. Jos tämä tuttavallisesti Rangersiksi ristitty kivenmurikka, jonka kokoa en muista ulkomuistista, mutta se on eri kokoluokkaa kuin kerrostalot tai supertankkerit, lähinnä maanosa kooltaan, jos tämä osuu, tärähtää tällä kertaa kohdalle, se tarkoittaa tiedotusvälineiden ja kaiken älyn mukaan pikaista maailmanloppua. Meille maan asukkaille maan loppu on yhtä kuin maailmanloppu. Joten lukija, joka saa tämän datan eteensä, jos saa, joutuu tutkailemaan sitä vastaavasti kuin maan asukas, arkeologi on tutkinut aikoinaan ammoisia nuolenpääkirjoituksia ja joissa ei ole selityksiä eikä avaavaa koodia mukana. Tämä on lukijan kohtaama ensimmäinen vaikeus ja toinen on kuvitella mielessään miltä sukupuuton sekunnissa kokeneet ja sen kautta kadonneet ihmiset, eläimet, maapallo, tämä systeemi, miltä se on näyttänyt ja mitä se tarkoittaa, on tarkoittanut visuaalisesti meidän ihmissilmämme näkemänä?
Aika rientää. Mitä tapahtuu viikossa? Siinä ajassa elämme yhden elämäniän loppuun, koko elämän, loppuelämän. Elämme elämämme loppuun. Jos tietokone on laskenut väärin tai jotain muuta ennustamatonta tapahtuu, jota ei osata ennustaa eikä ennakoida ja käy niin onnellisesti, että järisyttävä kivikolossi sujahtaa myös tällä kertaa maan ohi, saamme yllättäen lisäaikaa. Alamme elää elämänjälkeistä aikaa tai kuolemanjälkeistä tai ajanlaskun jälkeistä aikaa. Näitä voi ajatella ja pyöritellä päässään.
Televisio toimii. Perin ja sain hiljattain tätini Siskoveikko Suomen asunnon omakseni varusteineen. Toivoin sitä ja sain. Nautin tästä. Lukija ehkä huomaa sarkasmia sanoissani.
>>>jatkuu>>>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti