Johan oli sankka lumipyry eilen illalla täällä etelärannikolla. Tuli vanhat ajat ja talvet mieleen. Kiva, että pääkaupunkiseudun lapset saavat kokea tällaisen lumen yltäkylläisyyden. Kahtena iltana olemme katsoneet lisää Palmu-elokuvia, ensin Tähdet kertovat, komisario Palmu ja eilen Vodkaa, komisario Palmu. Jälkimmäinen on mielestäni sarjaan kuulumaton, värifilmi eikä siinä ole merkittävää juonta, mutta onhan se ajankuvaa. Ja siinä ovat vielä kolme päähenkilöä. Helena sai eilen kudottua valmiiksi yhden sukan uutta kutomistyyliä, mutta hän ei ole tyytyväinen kantapäähän. Hän luki loppuun Pentti Saarikosken Tähänastiset runot. Minun Gaz matkaan -kertomukseni on paisunut sivumäärään 812. Jatkan. Galbraithin Raha -teoksessa olen sivulla 300. Edelleen ajattelen, että mitä sitten tapahtui, Galbraith, 1970-luvun alun jälkeen? Hulluus rahan ympärillä ei ole helpottunut eikä lientynyt. Arvoisa talousasiantuntija saattaisi todeta, että rahan historiasta ei ole opittu mitään. Mutta ei ole otettu opiksi historiasta ylipäätään. Rauhanomaisesta rinnakkainelosta on siirrytty vanhakantaiseen klikkiytymiseen ja liittoutumiin, Suomi mukana ja vieläpä yhtenä pääpäsmärinä kuin isompikin kunkku tällä vanhalla planeetalla. Jos maapallolla on muisti, se huokaa. Luin ääneen noin neljäkymmentä sivua Pirsigin kirjaa Zen ja moottoripyörän kunnossapito. Jos olen ymmärtänyt oikein, Pirsig on yksi niitä henkilöitä, joille on tehty lobotomia. Sen takia hän on oikeastaan kaksi ihmistä, ensimmäinen ja toinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti