Talvinen sää vallitsee. Pakkasta viiden jälkeen aamulla kolmetoista astetta. Huomioin, kun nostin Borgesin Hiekkakirjan klaffipiirongin päälle, että kirjan kansi sointuu värisävyltään yhteen klaffipiirongin lakatun visakoivun kanssa. Olen lukenut Hiekkakirjasta kolmanneksen. Luin eilen Gaz matkaan -tarinani kolmatta osaa noin puoleen väliin. Korjasin huomaamani lyöntivirheet. Helena luonnostelee kirjaan kantta, kansiehdotusta. Se vaatii mielikuvitusta. Helena kutoo ohessa villasukkaa pyöröpuikolla, harjaantuu siinä hetki hetkeltä näppärämmäksi. Maja Ekelöfin kirjaa Rapport från en skurhink hän lukee lähinnä sängyssä ennen nukahtamista. Sopiva pieni kirja siihen. Luin myös ääneen Pirsigin Zeniä ja olemme siinä sivulla satakahdeksankymmentäkahdeksan. Moottoripyöräretkeläiset ovat saapuneet kohteeseensa Bozemaniin, jossa kertoja on opettanut aikoinaan ennen kuin hänet vietiin mielisairaalaan. Kertojaa jännittää tavata entisiä työtovereitaan ja ylipäänsä. Hän muistaa tuttuuksia paikoissa ja joistain ihmisistä, mutta ei kaikista. Bozemanista toisten matkaseuralaisten on määrä palata takaisin Minnesotaan, mutta isä ja poika ovat jatkamassa eteenpäin. Vuoret vetävät heitä puoleensa tai ainakin itse kirjoittajaa. Hän kertoo kaiken aikaa entisen itsensä tarinaa, selvittää sitä itselleen ja samalla lukijalle. Kirja on matka mielen syvyyksiin ja pohdintoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti