Suojaa kello kuusi tänään keskiviikona Helsingin Pikku Huopalahdessa. Harmaa taivas. Helena otti eräänä pakkaspäivänä tällaisen kuvan. Isoäidinpalapeitto, jonka hän neuloi eilen illalla kokoon, on tulossa olohuoneen ikkunaan yhtenä verhona, mutta siitä puuttuu vielä rivin tai kahden verran pituutta. Työ jatkuu, käsityö. Eilen aamupäivällä kävin läpi viisi sivua Me puhallamme kynttilöitä -tarinaa. Olen siinä sivulla kahdeksankymmentäkuusi ja kaikkiaan sivuja on kertynyt satakolme. Iltapäivän ääneenlukurupeamalla luimme neljäkymmentä sivua Marcel Proustin romaania Kadonnutta aikaa etsimässä, sen kymmenettä ja viimeistä nidettä, Jälleenlöydetty aika. Minä-päähenkilö on Guermantesin ruhtinattaren iltapäivävastaanotolla ja tilaisuuden emäntänä on entinen rouva Verdurin. Päähenkilö pohtii, että arvonimet periytyvät ja aina joku ja kuka kulloinkin on sen ajantasainen haltija tai haltijatar. Luimme illalla omia kirjojamme, Helena James Joycen teosta Finnegans Wake ja minä ensin kolme runoa Allen Ginsbergiltä ja sen jälkeen puolet Arto Mellerin runotuotannosta. Näin ensituntumalla koen, että Melleri taituroi runoissaan, hersyttää sanoillaan, aiheet ovat monet romanttisia nuoruusmuistoja, mutta samalla runoilija keventää ja leikittelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti