Viisitoista astetta pakkasta aamukuudelta. Kuvassa sekoitusmuki, jonka laita on värjäytynyt akryylillä, valmiina odottamassa tiskipöydän laidalla Helenan seuraavaa maalausprojektia. Hän sommitteli eilen tulevaa isoäidinneliöistä koostuvaa verhoa, johon tulee lisää kaksi riviä paloja. Minä edistyin muutaman sivun Me puhallamme kynttilöitä -tarinaa. Kymmenen sivua on käymättä enää läpi. Tarvoimme eilen lumista Tilkankatua kaupalle ja takaisin. Lumen alla oli kätkössä kavalia, liukkaita kohtia. Iltapäivällä katsoimme Matti Kassilan ohjaaman elokuvan Komisario Palmun erehdys. Emme alkaneet vielä lukea seuraavaa kirjaa ääneen. Helena on lukenut puoleen väliin James Joycen Finnegans Wake -teoksen. Unilukemisina hänellä on Patricia Cornwellin Ruumiin todistus. Minä jatkoin Paavo Rintalan kirjaa Leningradin kohtalosinfonia. Siinä mainittiin sekin, että marsalkka Mannerheim ei suostunut hyökkäämään Leningradin kaupunkiin. Minusta kauaskantoinen ja viisas ratkaisu. Valtioviisaan armeijan ylipäällikön tilannetajua, kylmäpäisen sotilaan, jolla oli vahva realismin taju eikä mikään ihme, että jatkossa juuri Mannerheim valittiin Suomen valtionhoitajaksi, palauttamaan maa rauhantilaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti