Nyt torstaiaamuna säätila on vielä niukasti lämmön puolella täällä etelärannikolla. Kuvassa Arto Mellerin Runot -kirjan hieno kansikuva ja taustana erilaisia virkattuja peitteitä. Kävimme eilen jälleen kirjastossa Munkkiniemessä. Yhden korttelin matkalta jalkakäytävä oli jäinen ja melkein hiekoittamaton, mutta selvisimme reissusta ehjinä. Lainasin varaamani Paavo Rintalan kirjan Leningradin kohtalonsinfonia, joka on tullut julki ensimmäisen kerran 1968. Ennen kirjastoreissua työstin kaksi sivua eteenpäin Me puhallamme kynttilöitä -tarinaa. Olen tekstissä sivulla kahdeksankymmentäkahdeksan ja kaikkiaan sitä on koossa sataneljä sivua. Jostain syystä oletan, että kun saan tämän tekstin muokattua mieleisekseni, huomaan, että sitä on kertynyt satakaksikymmentä sivua. En pyri tietoisesti lisäämään sivumäärää, mutta... Helena virkkaa edelleen puuttuvia isoäidinneliöpaloja. Hänellä on omia projekteja makuuhuoneen työpöydän ääressä ja myös MacBookilla. Tietokonemaailman uusimmat virtaukset aiheuttavat ei-toivottuja seurauksia. Ikiaikaiset facebook- ja instagram-tilit ilmoittavat, että sinulla ei ole pääsyoikeutta tai miten sen tietokonekapulakielellä viestivätkään. Kenties jokin turvajuttu? Kenties nettihyökkäys? Kenties uusi ohjelmistopäivitys aiheuttaa ongelman? Silti eilen iltapäivällä vietimme kaksi tuntia Marcel Proustin seurassa. Mitä kirjailija olisi sanonut näistä nykymaailman ongelmista? Neljäkymmentä sivua romaania Kadonnutta aikaa etsimässä, sen viimeistä nidettä Jälleenlöydetty aika. Kirjaa on lukematta neljäkymmentä sivua eli saamme sen tänään päätökseen. Illalla luimme Helena James Joycen kirjaa Finnegans Wake ja minä luin loput Arto Mellerin runot ja Outi Nyytäjän näytelmän Pyykki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti