Sää lauhtui kymmeneen pakkasasteeseen. Kuvassa kiulukoita pihapensaassa kaksi päivää sitten Korppaanmäentiellä. Eilen Helena alkoi ommella yhteen ompelukoriin kertyneitä isoäidinneliöpaloja. Minä stilisoin viisi sivua Me puhallamme kynttilöitä -tarinaa ja olen siinä sivulla kahdeksankymmentä. Luimme eilen iltapäivällä yli neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksen kymmenettä nidettä, Jälleenlöydetty aika. Lainaus sivulta 267: “Kirjailijan teos on vain jonkinlainen näkölaite, jonka hän ojentaa lukijalle, jotta tämä pystyisi erottamaan jotakin sellaista mitä ei ehkä olisi nähnyt itse.” Kirjailija kokoaa suurromaaninsa teemoja tai teemaa kokoon ja analysoi sitä. Hän mainitsee, että teoksessa ei ole yhtään aitoa henkilöä eikä yhtään todellisen henkilön nimeä - paitsi yksi: Kun erään rintamalla kaatuneen nuorukaisen leski jäi yksin hoitamaan kauppaa, miehen rikkaat sukulaiset tulivat ilman palkkaa hänen avukseen. (Etsin nimeä kirjasta, mutta luovutin.) Illalla Helena luki itsekseen James Joycen kirjaa Finnegans Wake ja minä tutkin Allen Ginsbergin runoja vuosilta 1976 ja -77. Kun väsyimme lukemaan katsoimme televisiosta Matti Kassilan elokuvan Vodkaa, komisario Palmu. Nostalgiamatka Helsinkiin ja vanhojen automerkkien paraatiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti