Aste pakkasella nyt tiistaiaamuna. Kävimme eilen kirjastossa Munkkiniemessä. Kulkiessamme Pikku Huopalahden rantaraittia tajusimme molemmat, että emme ole viikkoon tai kahteen käyneet rannalla, muuten kuin pikaisesti Tilkantorin rannassa kauppamatkan yhteydessä. Niin tehokkaasti kylmät kelit jäähdyttävät menohalut. Palautimme kaikki lainakirjat ja tein neljä uutta lainaa, Outi Nyytäjän kaksi näytelmää, Pyykki ja Hirviöt, kasvatusnäytelmä, Arto Mellerin Runot ja Parnasson numeron 4/2023. En ole tutustunut Mellerin runoihin ja tuli mieleen korjata puutos. Jotenkin liitän Arto Mellerin Pentti Saarikosken seuraajaksi, mutta se voi johtua molempien runoilijoiden samankaltaisesta julkisuusimagosta. Etenin eilen aamurupeamalla vain sivun Me puhallamme kynttilöitä -tarinaa, mutta samanaikaisesti tekstimassaa karttui sitäkin sivu lisää. Helena neuloo kokoon seuraavaa isoäidinpalapeittoa. Eilen iltapäivällä luimme ääneen neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin viimeistä osaa, Jälleenlöydetty aika. Neljänkymmenen sivun verran kirjailija ihmettelee ja hämmästelee, miten paljon kaikki tutut ovat muuttuneet sillä aikaa, kun hän on ollut poissa seurapiireistä - tosin kirjailija ei määritä tarkkaa aikaväliä, mutta tekstistä saa sellaisen tunnun, että kirjan minä on ollut tarkoituksella poissa ja lisäksi sairastellut vuosikymmenen ajan tai enemmän. Illalla luin yhden Allen Ginsbergin proosallisen runon, yli kymmenen sivua ja myöhemmin Outi Nyytäjän Hirviöt -näytelmätekstin. Onko se esitetty joskus? En tiedä, netistä ei löydy tietoa. Helena luki illalla James Joycen kirjaa Finnegans Wake ja unilukemisina Aki Rautalan dekkaria Kaikki naiset pitävät parabellumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti