Sade lankeaa täällä etelässä alas vetenä. Näin usvaista, märkää ja jäistä oli eilen Tilkantorin rannassa Helsingin Pikku Huopalahdessa. Meille riitti ulkoiluksi kauppareissu ja korttelin matka Mannerheimintietä edestakaisin. Purkutontin ja kadun välissä oli vilkkuvaloja, kuorma-auto ja kaivinkone. Ovatko ne merkkejä tulevasta työmaasta? Siinä meillä on seuraamista vuodeksi tai kahdeksi. Helena jatkaa neliöiden kutomista. Minä nimesin uuden tekstini kokeeksi: Muistumia menneestä. Tekstiä on kuusi sivua. Eilen iltapäivällä luimme liikuttuneina ääneen Victor Hugon romaanista Kurjat kuinka Cosette ja Marius löytävät toisensa ja minkä miljoonaperinnön morsiamen “isä” ojentaa nuorten käsiin. Kirjaa on jäljellä vielä viisikymmentä sivua. Odotan mitä yllätystä kirjailija valmistelee näillä etukäteen turhilta tuntuvilla sivuilla? Maalaileeko hän vain Pariisin ja Seinen rantojen perspektiiviä? Helena luki Breton & Soupaltin Magneettikentät. Minä sain loppuun Oscar Wilden romaanin The Picture of Dorian Gray. En kokenut suuria enkä järisyttäviä tunteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti