Varttia vaille kuusi valkoinen, puhdas räntäkerros pihan hiekkakäytävällä. Vain yksinäiset askeleet ylittävät sen. Nollakeliä. Helena on lähdössä sauvakävelylenkille. Keräsin eilen lainakirjat esille ruokapöydälle. Pariin päivään ei ole tullut lisää raakatekstiä Muistumia menneestä -tarinaan, mutta olemassaoleva aineisto on kokenut perustavia muutoksia. Siitä on karsiutunut sanoja ja muuttunut, vaihtunut toisiksi ja korvautunut uusilla. Miten käy tänään, jatkuuko sama peli? Helena on neulonut kutomiaan neliöitä yhteen ja pitänyt päiväkirjaa lisääntyvistä käsityö- ja maalausideoistaan. Eilen iltapäivällä luimme ääneen reilut kymmenen sivua Victor Hugon Kurjia. Jätimme päätösluvun tälle päivälle. Saa nähdä kuinka kurjasti kaikki päättyy? Helena on lukenut yli puolet Clintonin ja Pennyn jännäristä Terrorin valta. Minä luen Leena Krohnin älykkäitä ja kantaa ottavia esseitä, hitaasti, jotta ymmärtäisin kaikki. Esseitä, jotka ovat myös muistelmia, kirjailijan omia analyysejä nuoruudestaan ja koulunkäynnistä ja kaikesta maailmassa, katukivistä, lätäköistä, tekoälystä, netistä ja n-määrästä sukupuolia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti