Tilkankadulla

    

Hyvää Helenan päivää. Heinäkuun viimeinen päivä. Viisitoista astetta Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla aamulla vartin yli viisi. Eilen aamulla oli kahdeksantoista. Aloitimme tämän päivän aamulenkillä niin kuin eilenkin. Helena toivoi saavansa lähikuvia viherpeipoista, mutta linnut olivat kateissa. Itse asiassa pikkulinnut olivat puissa ja laskeutuivat sieltä alas nurmelle, mutta pitivät väliä meihin. Lahdella oli valkoposkihanhia parinkymmenen linnun parvina. Vastarannan ruovikossa oli jotain harmaata, joka saattoi olla haikara. Helena teki eilen luonnoksen töyhtötiaisesta, katsoi jotain televisiosarjaa ja täytti sudokuja. Ja luki Patricia Cornwellin jännäriä Pedon leima. Minä naputtelin Suo -tekstiä, aamulla yli tunnin ja iltapäivällä toisen tunnin. Sivu lisää. Luin muutaman sivun David Foster Wallacen romaania Infinite Jest ja yhden monisivuisen alaviitteen. Kirjaan on koottu alaviitteitä, jotka ovat muuta tekstiä pienemmällä fontilla, noin sata sivua. Tuhat sivua itse romaania ja sata sivua päälle selityksiä, jotka ovat samaa fiktiota kuin kaikki muukin kirjailijan teoksessa. Sain alun perin vinkin David Foster Wallacesta Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin kirjasta Maailmojen loput, Kirjoituksia romaanitaiteesta, jossa tekijät käyvät vuoropuhelua sähköpostein ja erittelevät tiettyjä romaaneja ja ennen muuta lopetuksia. En muista mitä Wallacen Infinite Jestin lopusta oli heidän kirjassaan, mutta minusta se kiertyy sisäänpäin eli kirja loppuu muistumaan yhden päähenkilön aiempaan nistin elämään ja miten se tuli päätökseen. Hieno loppu.

Tilkankadulla

    

Aloitimme päivän aamulenkillä rantapuistossa ja istuimme hetken myös penkillä ja seurasimme lintuja nurmikentällä. Eilen kohtasin korpin Espoon Lakiston metsässä. Lintu seisoi äänettömänä isolla, sammaleisella kivellä. Olin reilun kymmenen metrin päässä, kun huomasin sen. Ensimmäisen kerran pääsin näin lähelle. Puhuin korpille ja otin samalla kuvia. Löysin kierreltyäni muutamia pieniä, kuivia kanttarelleja ja yhden kehnäsienen ja keräsin litran mustikoita. Sää oli pilvinen. Muokkasin eilen jälleen Suo -tarinaa. Olen siinä sivulla neljä. Helena on seurannut Pariisin olympialaisia tai oikeammin sukkuloinut kanavilla ja areenassa ja päätynyt siihen huomioon, että suorat lähetykset ovat enimmäkseen maksullisilla kanavilla. Ikään kuin olisi vastapainona olemassa maksuttomia kanavia. Miten se olikaan, tv-lupa peritään suoraan verona, oli vastaanotin tai ei. Ja jos katsoo nettitelevisiota, on maksettava nettiyhteydestä ja erikseen lisänä netti-tv-liittymästä kuukausimaksuineen. Sen jälkeen vasta voi siirtyä maksullisille kanaville. Eilen iltapäivällä teimme lenkin rantapuistossa. Kottaraisparvi oli ilmestynyt avoimelle kedolle. Helena on lukenut Patricia Cornwellin jännäriä Pedon leima. Minä luin eilen muutaman sivun eteenpäin David Foster Wallacen romaania Infinite Jest.

Tilkankadulla

    

Helikopteri on laskeutunut - Tapanilan aseman postilaatikolle Helsingin Pikku Huopalahdessa. Toivottavasti kaipaava omistaja löytää koneensa. Eilisen pyhäpäivän kuvamateriaalia. Haikara oli kaislikon laidassa. Varpusparvi nurmikolla ja kuvista huomasimme, että puolet parvesta oli viherpeippoja. Kaneja näkyi siellä ja täällä. Eilen iltapäivällä parvekkeella huomasimme, että poppelin rungosta kasvaa valkoisia sieniä. Helena teki eilen lähinnä muistiinpanoja. Minä olen Suo -tarinassa sivulla kolme. Jokohan alku on viimein sellainen kuin tavoittelen tai unelmoin? Uskon näin, huomiseen asti. Helena luki eilen loppuun Jarkko Sipilän jännärin Kylmä jälki. Minä olen David Foster Wallacen romaanissa Infinite Jest sivulla sataneljä. Ulkona on pilvessä. Olen lähdössä aamun ensimmäisellä bussivuorolla Espoon Lakistoon.

Tilkankadulla

    

Aloitimme tämän sunnuntaiaamun tekemällä kävelylenkin rantapuistossa. Lämmintä ja hiostavaa edelleen myös täällä etelärannikolla, vaikkei samanlaisia ennätyshelteitä kuin sisämaassa. Varttia yli viisi aamulla oli Ilmatieteenlaitoksen Helsingin Kaisanimenen mittausasemalla kaksikymmentä astetta ja meillä asunnossa sisällä kaksikymmentäseitsemän. Eilen teimme aamupuolella kauppareissun rannan kautta ja iltapäivällä toisen kerran. Helena teki eilen aamupäivällä parvekkeella muutamia luonnoksia ja muistiinpanoja ja minä edistyin sivun verran Suo -tarinaa. Iltapäivällä avasin kuitenkin Suon uudestaan ja poistin muutaman sanan ensimmäisestä kappaleesta. Illalla parvekkeella tulin siihen ajatukseen, että minun pitää aloittaa teksti kauempaa, että aloitan sen väärästä kohtaa, mutta se epäilys hävisi myöhemmin. Nukuin sentään oikein hyvin. Helena valikoi omasta hyllystämme lukuun itselleen Jarkko Sipilän jännärin Kylmä jälki. Minä luin kymmenkunta sivua David Foster Wallacen mielikuvituksekasta romaania Infinite Jest. Siinä riittää purtavaa.

Tilkankadulla

    

Lauantai, unikeon päivä. Puolikas kuu pilvettömällä taivaalla. Eilen illalla saimme katsoa Pariisin 2024 olympialaisten suureellisia ja näyttäviä avajaisia. Sateessa lukuisa esiintyjä- ja statistijoukko teki taitotemppuja, musiikki kaikui, mielikuvitus loisti ja itse kaupunki, Seine ja kaupunkilaiset ja turistit olivat mukana osana tapahtumaa. Samoin tietenkin jokea myöten turistiveneissä kuljetetut urheilijat, kisojen varsinaiset osanottajat. Postauskuvana on eilen otettu kuva Helsingin Niemenmäen rinteen puistokäytävästä Terijoen salavineen. Perjantain tapaan oli eilen leipomon torimyyntipiste avoinna Munkkivuoren ostoskeskuksessa ja ostimme sieltä kaksi riihiruisreikäleipää ja piimälimpun. Kävimme myös kahvilla ja poikkesimme apteekissa ja ruokakaupassa. Palatessa istuimme hetken penkillä. Helena teki eilen aamupuolella luonnoksia ja minä pääsin sivulle kuusi Suo -tekstiä. Jatkan lukukirjana David Foster Wallacen romaania Infinite Jest. Helena luki Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe tutkii -sarjan kirjan Laiskanlinnan laulu.

Tilkankadulla

    

Eilen aamupuolella kävelimme Munkkiniemeen kirjastoon ja takaisin. Helenalla oli noudettavana Alexander McCall Smithin Mma Ramotswa tutkii -sarjan kirja Laiskanlinnan laulu. Helena otti sen lukuun. Hän teki eilen aamulla muutamia luonnoksia. Minun Suo -tekstini on yhä alussaan. Se hakee muotoaan. Eilen laitoin uusiksi tekstin ensimmäistä kappaletta ja jatkoin siitä. Pääsin eteenpäin aamun kirjoitusrupeaman aikana sivulle neljä eli ei tapahtunut edistystä siltä osin. Luin loppuun Satu Rämön jännärin Hildur. Se toi mieleeni Sue Graftonin Aakkosdekkarit. Olen lukenut yhden tai kaksi niitä. Eivät vieneet mukanaan. Henning Mankellin kehutut dekkarit eivät nekään ole voittaneet sydäntäni eli minun kirja- ja tekstimakuni tuntuu poikkeavan keskimääräisestä tai enemmistöstä. McCall Smithin Mma Ramotswa tutkii -kirjoista olen lukenut yhden ja se riitti. Rämön Hildurissa on minusta kooste vähän kaikkea, mutta en jännittänyt lukiessani sitä enkä pelännyt päähenkilön puolesta. Olin utelias juonesta, joka oli hyvä, mutta pysyi piilossa ainakin tältä lukijalta.

Tilkankadulla

    

Tänään on Jaakon päivä. Kuu näkyy pilvettömällä taivaalla, jossa on taivaanrannassa likaista utua. Ennusteen mukaan on tulossa helteinen päivä. Eilisessä kuvassa näkyy Helsingin Pikku Huopalahden maamerkki, Terassitalo, kuvattuna Vihdintien ylittävän kevyenliikenteen kaarisillalta. Sepelkyyhky oli yhden valaisimen päällä vahdissa. Etelä-Haagassa kukkakaupassa ei ollut torjunta-aineita kirvoille, joita tosin ei aamun mäntynestevesisuihkuttelun jälkeen näkynytkään. Mannerheimintien laidalla, ahdekaunokkiniityllä, näimme tikliparin nokkimassa kaunokkeja. Otin muutamia kuvia, mutta linnut eivät päästäneet riittävän lähelle. Mustrastaskoiras pyrähteli myös kasvien vaiheilla ja varpusia muutaman yksilön parvi. Eilen alkoivat Pariisin olympialaisten 2024 ensimmäiset jalkapallo-ottelut. Helena teki eilen kanervaluonnoksia ja minä työstin yhä Suo -tekstin alkua. Paranneltavaa löytyy. Helena etsi eilen lukukirjaa itselleen ja otti viimein Francoise Saganin teoksen De underbara molnen. Minä luin sata sivua Satu Rämön jännäriä Hildur.

Tilkankadulla

    

Kesä on lämpimimmillään. Kaksikymmentä astetta myös tänään aamulla varttia yli viisi. Eilen kävimme aamupäivällä Munkkiniemen kirjastossa. Helenalla oli noudettavana Gylfadottirin ja Rämön yhteinen neulekirja Siggan ja Satun islantilaiset villapaidat. Helena lainasi myös Liza Marklundin jännärin Rautaveri ja kierrätyshyllystä tarttui mukaamme Merete Mazzarellan Kun kesä kääntyy, alanimikkeeltään Vanhenemisen taidosta. Iltapäivällä teimme lenkin rannalla ja parissa kaupassa. Kirvoja on ilmestynyt parvekekukkiin, joten etsimme apua asiassa. Vasta myöhemmin tuli mieleen, että kannattaa kohdistaa haku kukkakauppoihin. Se jää tälle päivälle. Helena teki eilen luonnoksia kanervista ja järjesteli tätä aamua silmällä pitäen ruokapöydän valmiiksi akvarellintekoa varten. Nautimme aamiaisen joka tapauksessa parvekkeella. Minä luin ja parantelin ja muokkasin Suo -tekstiä. Viisi sivua käyty läpi. Helena otti lukuun Marklundin Rautaveren. Minä luin loppuun Nathan Hillin Nixin. Loppu oli löysä, koska odotin jonkinmoista kovempaa kamppailua, mutta kun luin loppuun asti, ymmärsin, että näin juuri sen kuuluu mennä. Loppu pysyi linjassa muun kirjan kanssa.

Tilkankadulla

    

Kaksikymmentä astetta puoli kuusi tänään aamulla täällä etelärannikolla. Asunnon sisälämpötila on kaksikymmentäkuusi astetta. Eilen Espoon Lakistossa väistelin hämähäkinverkkoja metsässä. Mustikanvarvut olivat märkiä. Keräsin vajaat kaksi litraa mustikoita ja kanttarelleja löysin yhteen annokseen meille kahdelle. Kimppu kanervia. Myös muutamia hyttysiä ja paarmoja. Bussin ikkunasta näin takaisin tullessa pellolla kurkiparin, mutta en ehtinyt kuvata sitä. Helena teki eilen aamulla sauvakävelylenkin. Hän lähti matkaan samaan aikaan kuin minäkin. Olin kotona taas kymmenen aikoihin aamupäivällä ja Helena alusti ensimmäiseksi taikinan mustikkapiirakkaa varten. Iltapäivällä kävelimme rannan kautta kauppaostoksille. Helena teki päivän aikana joitain muistiinpanoja, katsoi televisiosarjaa ja luki Outi Pakkasen jännäriä Katso naamion taa. Minä en avannut mitään fiktioitani, mutta kirjoitin omaa päiväkirjaa ja vihkoon kaunokirjoituksella päivän tapahtumia ja mietteitä Helenalle. Aina kirjoittamassa. Muistoja menneistä. Nathan Hillin Nixiä minulla on lukematta reilu sata sivua, kaksi viimeistä lukua.