Kuvassa lokinpoikanen lepäilee toissapäivänä rakennuksen seinustalla Mannerheimintiellä, Helsingin Ruskeasuolla. Se päästi meidät metrin päähän eikä lähtenyt senkään jälkeen liikkeelle. Luottavainen lapsi. Eilen kävimme Munkkiniemen kirjastossa. Helena lainasi Anna Janssonin dekkarit Murhan alkemia ja Katseelta kätketty. Taivas oli pilvessä. Otimme kuvia matkalta. Reissukuvia. Eilen aamupäivällä ja myöhemmin pariin otteeseen Helena teki pelargonia-akvarelleja parvekkeella ja minä kirjoitin Ruostetta, jossa ollaan yhä suolla ja ruska vallitsee. Aloin lukea Francoise Saganin romaania De underbara molnen. På svenska. Pehmeäkantinen painos vuodelta 1962. Siinä on vielä lehdet, jotka on leikelty auki paperiveitsellä. Vaihteeksi kirjan alussa ollaan Floridassa, kolmanneksen verran, mutta sieltä päästään kyllä New Yorkin kautta Pariisiin. Minusta teksti on parasta ja onnistuneinta Sagania, jota olen lukenut. Olen sitä lukiessani Helsingin Lauttasaaressa, muun muassa ammoisen elokuvateatterin uloskäytävän kallioilla. Helena luki loppuun Anna Janssonin dekkarin Pahaa unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti