Kävimme eilen Munkkiniemen kirjastossa. Mennessä ja tullessa ylitimme Huopalahdentien. Otin kuvan siitä palatessamme. Pikku Huopalahden Niemenmäen puolen metsikön puistokäytävillä oli heinäkuisen hiljaista. Paluumatkalla näkyi muutama pyöräilijä ja lenkkeilijä. Istuimme hetken aikaa penkillä. Helena teki eilen pitkin päivää akvarelleja parvekkeella. Minä jatkoin Ruostetta, jota on satakaksikymmentä sivua. En tiedä miten jatkaisin? Helena lainasi kaksi dekkaria kirjastosta, Camilla Läckbergin Käenpoika, jota hän alkoi kotona lukea ja Leena Lehtolaisen Valapatto. Kierrätyshyllystä löytyi Outi Pakkasen Katso naamion taa. Minulla odotti noudettavissa varauksissa Don DeLillon Hiljaisuus. Huomasin, että olen lukenut sen ennen, vuosi sitten, mutta en muistanut mitään siitä etukäteen: Dystopia, kun kaikki yhteydet katkeavat, lentokoneet putoavat, televisiot ja kännykät pimenevät ja valot sammuvat. Mottona kirjassa Albert Einsteinin sanoma, ettei hän tiedä miten kolmas maailmansota käydään, mutta neljäs käydään kepein ja kivin. Luin kirjan iltapäivän aikana, sata sivua. Pidin. Nyt, tiistaiaamuna olen lähdössä ensimmäisellä bussivuorolla metsään Espoon Lakistoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti