Pilvistä näin lauantaiaamuna täällä etelärannikolla ja varoitus ukkosista. Luvassa on vaihtelevaa säätä eiliseen malliin, sadekuuroja, pilvipoutaa, pilkahdus sinitaivasta ja hetki kesäistä auringonpaistetta ja taas sama kierto alusta. Helena pesi eilen olohuoneen ison ikkunan ja minä avustin siinä, koska nämä nykyiset ikkunat puitteineen ovat mitä ovat, kannatellen ja tukien avattavia ja suljettavia. Maitopurkki oli vuotanut jääkaapissa. Onkohan näiden purkkien materiaali vielä ohuempaa kuin ennen? Ulkoilimme kauppareissun verran. Ihailimme ahdekaunokkeja Mannerheimintien joutomaalla, Ruskeasuolla. Kirjoitin eilen kolmanteen kertaan Luottamus -käsikirjoituksen, jossa on nyt kahdeksan sivua. Kerta kerralta tulee lisää kerroksia. Helena teki omiaan parvekkeella aamulla jonkin aikaa. Hän luki päivän aikana loppuun Anna Janssonin dekkarin Vääriin käsiin. Eilisessä postauksessa kirjoitin virheellisesti sen olevan Leena Lehtolaisen kirja. Pahoittelut. Minä luen Nathan Hillin Nixiä, jossa päähenkilö oli välillä lapsi ja koulussa niin sanotusti vuonna 1988. Ennen tarinan siirtymistä kaksikymmentä vuotta taaksepäin ajankohtana oli ollut vuosi 2011 ja siinä päähenkilö on avaamassa oven kadonneen äitinsä elämään. Kirjailija jätti lukijansa jännitykseen, kertoi taustoja ja palasi seuraavassa luvussa keskeytyneeseen vuoteen 2011. Olen lukenut kirjasta kolmasosan. Nautittavaa tekstiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti