Perjantai. Viikko päättyy. Huomasin, kun kävin parvekkeella, että yöllä on satanut hieman johonkin aikaan. Eilen kävimme ratikalla keskustassa. Teimme ostoksia. Kotona iltapäivällä Helena halusi vielä rannalle. Meidän rantamme on Helsingin Pikku Huopalahti. Kuljemme rantaväylää, otamme kuvia ja istumme penkillä. Kandanhanhet ja valkoposkihanhet paimentavat jälkipolviaan. Kerrostalopihallamme lokin perillinen lepäili nurmikolla olevien istutuslaatikoiden välissä. Sepelkyyhkyt tunsivat halua alkaa pesiä tai pesiä uudestaan, mutta heidän pesärisunsa rapisivat alas kaltevalta peltireunukselta. Helena teki eilen jotain akvarellia. Minä kirjoitin vähän aikaa Ruostetta. Helena luki Paul Austerin kirjan Baumgartner. Minä luin loppusuoran Romain Rollandin romaanista Jean-Christophe. En ole samaa mieltä kuin Stefan Zweig kirjoittaa, että klassikot pitäisi toimittaa uusiksi ja lyhentää. En pidä sensuurista. Mielestäni Rollandin Jean-Christophe oli hyvä romaani ensimmäisen osan verran, mutta Pariisi ja Matkan loppu sujuivat enemmän jonkin muun tarkoitusperän vallassa. Romaaniksi kirjassa oli liikaa henkilöhahmoja ja liikaa henkilöhistorioita. Loppuun asti koin, että Christophessa, päähenkilössä oli samaa kuin myöhemmän aikakauden romaanisankari Aapo Heiskasessa, Marko Tapion teoksessa. Liekö perillinen? Tosin Christophe muuttui loppua kohden, kun taas Aapo Heiskanen jätettiin kesken matkan tien oheen tai ei kesken, vaan kun asiallisesti kaikki on kerrottu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti