Eilen oli heinäkuun ensimmäinen sunnuntai ja lähdimme aamupäivän työputken jälkeen Hakaniemen maalaismarkkinoille, vaikka ilma oli uhkaava. Yksi ukkosrintama oli mennyt jo yli ja kun pääsimme kotoa ulos kadulle, alkoi pisaroida ja menimme kaupan ulko-oven katoksen alle, kun taivas aukeni ja vettä tuli kaataen muutaman minuutin ajan. Hakaniemessä ei satanut. Ostimme leipiä, raparperiä, loimulohta, saunavastan ja tuokkosen paistettuja muikkuja, jotka söimme kotona. Kirjoitin eilen aamupäivällä neljä sivua Ruostetta. Helena teki akvarelleja vasta iltapäivällä. Hän on lukenut enimmäkseen James Joycen romaania Finnegans Wake. Minä otin lukuun omasta hyllystämme A. M. Bachin Pikku kronikan, jonka on kirjoittanut J. S. Bachin vaimo. Bachin joku oppilas, jo ikämiehenä oli pyytänyt Anna Magdalena Bachia kirjoittamaan miehestään: “Rouva kirjoittaa toki pienen kronikan tuosta suuresta miehestä...” Tämä kaksisataasivuinen muistelma on ollut III palkinto Y. K. O. harrastuskilpailujen laulukilpailussa 30.3.1950. Kirjan on WSOY painattanut 1932. Suomennos Eeva Mikkola. Helena on löytänyt tämän teoksen luullakseni Antikvariaatti Sumasta, Lappeenrannasta ja päivännyt sen 24.6.2019. Nykyisten auto- ja biografioiden aikaan en tosin tiedä, mitä uskoa lukemastani, mikä pitää paikkansa, mutta kai Bach sentään on elänyt? Olen lukenut kaksi kolmasosaa kirjasta. Henkilökohtaisesti kuulen siinä myös Hannu Taanilan radioäänen, hänen puhuvan Leipzigin Tuomas -kirkon kanttori-urkurista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti