Muutto

    

Torstai ja hernekeittopäivä. 

Sataa. Torstai. Ulkona Luumäen Taavetissa on pimeää tänään aamuviideltä. Katulamput toki palavat ja niiden valokiilat lankeavat märälle, mustalle asvaltille, mutta yleisnäkymä on yöntumma. Johonkin aikaan yötä Helena sai viestin kännykkään, jossa ilmoitettiin, että sähköjen kytkentä uuteen asuntoomme epäonnistui, koska osoitteessa on jokin laite päällä: Kun olet paikan päällä, vastaa tähän viestiin kytkeäksesi sähköt. Kas niin. Muuttoon on neljä päivää. Se tapahtuu maanantaina. Ennakoimme niin, että sähkön saa kytkeä edellisenä perjantaina, varmuuden vuoksi hyvissä ajoin. Samoin kuin ennakoimme, että nykyisessä, lähtöosoitteessamme on sähköt vielä muuttopäivänä. Sitä pyrkii järjestämään asiat siten, että kaikki paperi- ja byrokraattiset ja sellaisiin rinnastettavat seikat olisi hoidettu pois tieltä siihen mennessä, kun varsinainen muuttokyyti karauttaa pihaan ja pitää alkaa roudaamaan tavaroita autoon. Tämä aineellinen ja fyysinen, ei-virtuaalinen toiminta on riittävän koettelevaa ilman ylimääräisiä lisähankaluuksiakin. Muutto, mitä kaikkea siihen kuuluu? Miksi muuton pitäisi olla hankalaa? Onko se sitä? Miten luottavaisella mielellä olemme tällä hetkellä? Pitääkö antaa arvosana yhdestä viiteen tai antaa tähtiä? Muutto? Ajaudumme siihen kuin johonkin mustaan aukkoon. Tämä jos mikä on aika-avaruuden ilmiö. Tänään on näin, mutta mitä ja miten on neljän päivän päästä? Ei tietoa, koska se on vasta silloin.

Muutto

    

Viisi päivää muuttoon. Lasken yhden käden sormin. Lähtölaskentaa, jossa lukema pienenee. Toissapäivän iltana, jolloin emme katsoneet televisiota, vaan puhuimme keskenämme, Helena aikoi kyllä katsoa ohjelmatiedot telkusta, mutta toosa ei auennut. Kokeilimme vaihtaa patterit kaukosäätimeen. Emme olleet pakanneet kaikkia varapattereita, mutta nyt huomasimme, että osa niistä oli hapettunut. Osa toimi sentään ja kävimme ohjelmatiedoissa, mutta siellä ei ollut mitään kiinnostavaa. Eilen teimme muuttoa sen verran, että Helena valikoi erilleen tavaroita, jotka voi jo pakata ja minä nyöritin kaksi kesken odottanutta laatikkoa ja nostin ne pinkan päällimmäisiksi. Muuten Helena luki Agatha Christien Hautajaisten jälkeen loppuun ja aloitti seuraavan dekkarin, Hänet täytyy tappaa. Minä luin eri väleissä Yli -käsikirjoitusta ja tein lyöntivirhekorjauksia. Pääsin sivulle 186. Iltapäivän kävelylenkillä huomasimme jotain punaista pilkottavan Luumäen Taavetin Kivimäen männikössä. Kaukolämpöputket odottavat siellä kasassa asentamista. Illalla televisiosta tuli Teräsleidit -elokuva ja sen jälkeen näimme vielä toisen puoliajan Liverpoolin ja Ajaxin mestarienliigaottelusta, jonka Liverpool voitti kaksi yksi. Näyttelijöiden repliikeistä saan selvän vain osasta, mutta se taitaa johtua omista korvistani. Oletan, että pysyin kuitenkin mukana juonessa.

Muutto

    

Nyt laskemme päivissä – Monta päivää muuttoon? Kuusi. Eilen Helena luki Agatha Christien Kurpitsajuhlan ja alun kirjasta Hautajaisten jälkeen. Minä pääsin sivulle 128 Nyt -käsikirjoituksen lyöntivirhekorjauksia. Puuttuvia kirjaimia. Liikaa niitä. Väärässä järjestyksessä. Käytännössä luen tekstin sana sanalta läpi ja teen muutokset. Muutamassa kohdassa olen vaihtanut aikamuodon. Saimme neljä banaanilaatikkoa lisää kaupasta. Banaanikuviot kuvioivat olohuonettamme tai olovarastoamme. Ne vilkkuvat silmissä. Helena pääsi siirtämään tyhjiin laatikoihin osin ylijäämäruokatarpeita ja -ruokailuvälineitä ja laatikoita on valmiina sitä hetkeä varten, kun on aika pakata viimeiset tavarat, kolme kattilaa, vedenkeitin, kahdet parit mukeja, kahdet juomalasit, kahdet jälkiruokakulhot, joista olemme syöneet jugurttia. Siinä vaiheessa syömme aamujugurtin kertakipoista ja nuolemme lusikkamme puhtaaksi. Laskemme päiviä niin, että mitkä tehtävät odottavat tulevana perjantaina, lauantaina, sunnuntaina ja maanantaina. Talon jääkaappipakastimen sulatus, viimeinen pyykkikerta, viimeinen saunominen, television pakkaaminen ja viimeisenä aamuna petivaatteiden rullaaminen, patja käärölle, runkopatjan jalat irti. Muista muista. Eilen oli aurinkoinen sää iltapäivällä, kun teimme kävelylenkin. Ilmatieteenlaitoksen sivuilla on ennustuksissa sadetta huomenna, torstaina ja perjantaina, mutta maanantaina on toivottavasti pilvipoutaa. Eilen saunoimme illalla ja istuimme sen jälkeen kaksi tuntia olohuoneen sohvalla ja tuijotimme mustaa telkkuruutua. En muista mitä puhuimme, mutta tarinaa riitti. Emme tarvinneet mitään filmiä viihdykkeeksi.

Muutto

       

Taiteellisia koirapiirroksia Luumäen Taavetin keskustassa, kirkkaiksi pohjamaalatuissa sähkökaapeissa. Kiertelimme niitä kauppareissulla. Viikko muuttoon. Eilen sunnuntaina valmistauduimme tähän viikon päässä odottavaan koitokseen, Helena lukien Agatha Christien kirjaa Neiti Lemon erehtyy, jonka hän luki tänään aamiaisella loppuun ja aloitti Kurpitsajuhlan ja minä aloin eilen käydä läpi lyöntivirhekorjauksia Yli -käsikirjoituksen ensimmäisestä versiosta. Arvioin hatarasti, että siihen menee kaksi tai kolme päivää, mutta eilen etenin vain sivulle 55. Eli tarkentunut ennakkoarvio on, että vietän näiden korjausten parissa vielä neljä päivää. Se tarkoittaa, että vasta tulevana perjantaina olen tehnyt tämän osion, jota suunnittelin. Tarkoittaa myös, että tulevina perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina on viime päivien ja lopulta hetkien järjestämisiä ja pakkaamisia maanantain muuttokuljetusta varten. Eilen iltapäivällä saunoimme, katsoimme jalkapallo-ottelun, elokuvan Piina, jossa Kathy Bates näytteli yhtä hurjana kuin aina ja puolenyön aikaan pistäydyimme pihalla katsomassa täysikuuta. Se on jo pienenemässä. Jupiter oli siinä kuun tuntumassa. Almanakan mukaan Jupiter, vaikka olen pitänyt sitä erheellisesti Marsina. Eilen teimme myös kävelylenkin Salpausselän harjanteella ja saimme kuulo- ja näköhavainnon närhestä. Tällä kertaa ei löytynyt hirvikärpäsiä.

Muutto

    

Tänään aamuviideltä puoli astetta talon mittarissa Luumäen Taavetissa. Sarastuksen hetkellä lukema painuu miinukselle. Eilen illalla pimeän laskeuduttua pääsimme ihailemaan jälleen täysikuuta. Eilen luin iltapäivään, kello kahteen mennessä Yli -käsikirjoitukseni loppuun. Ensimmäinen kirjoituskerta paitsi, että loppu ei ole vielä hahmolla. Teksti päättyi sen takia, että lähdimme matkalle. Ehkä se oli siinä ja hyvä niin tai sitten ei. Olin tyytyväinen lukemaani, mutta en ole varma, onko se jalostunut draamaksi asti vai ei? Helena ehdotti, että lähettäisin tekstin kuitenkin hänelle sähköpostiin ja tein sen. Hän väitti osaavansa lukea sen, vaikka siinä on lukuisia lyöntivirheitä, epäjohdonmukaisuuksia ja selvästi niitä kohtia, joita tulen parantelemaan tai muokkaamaan. Harkitsen, että otan Yli -tekstin auki tänään, käyn sitä läpi ja teen lyöntivirhekorjaukset. Siihen menee kaksi, kolme päivää, jotka olemme jumissa täällä muuttolaatikoiden keskellä ja katselemme riisuttuja seiniämme. Tai vaihtoehtoisesti luemme, katsomme televisiota ja teemme kävelylenkkejä. Tietenkin on bloginpito, sen, tämän kirjoittaminen, kuvien valikointia, omat päiväkirjamerkintäni koneelle ja kaunokirjoituksella raapustelua niihin vihkoihin, joita Helena saa jatkossa merkkipäivinä tai muuten vain. Jätän jälkiä. Helena luki eilen Agatha Christien Paddingtonista 16:50 ja nyt on vuorossa Neiti Lemon erehtyy. Tuttuja tekstejä kaikki, mutta tuttujenkin parissa viihtyy.

Muutto

   

 

Aste talon mittarissa tänään aamuviideltä. Yöllä jalkapallo-ottelun välissä kävimme ihailemassa täysikuuta pihalla. Eilen Helena laittoi pienen arkkupakastimemme päälle ja siirsi vähin erin tällä satokaudella keräämiämme mustikoita ja korvasieniä sinne. Pitää laatia ruokalistaa, mitä syömme tulevina, muuttoa edeltävinä päivinä ja tehdä sen mukaan täsmäostoksia jääkaappiin. Se pitää sulattaa loppuviikosta. Eilen tein sen verran muuton eteen, että kaksi banaanilaatikkoa tuli sidontavalmiiksi ja kolme laatikkoa on nyt auki ja odottavat viimeisiä täydennyksiä. Helena aikoo tehdä valikoimaa keittiössä ja muutenkin, mitkä tavarat joutaa jo panna pakettiin ja mitä ei vielä. Eilen hän luki Agatha Christien dekkarit Murha maalaiskylässä ja Kohtalokas viikonloppu ja aloitti kirjaa Paddingtonista 16.50. Tämä viimeinen on ensimmäinen Agatha Christie, jonka luin aikoinani. Jatkoin eilen Yli -käsikirjoitukseni parissa. Luin yli sata sivua sivulle 204. Suunnittelen, että pidän tänään lukupäivän ja luen kässärin loppuun. Idea tähän käsikirjoitukseen ja nimenomaan sitä edeltävään kirjoitukseeni tai kipinä, josta tämä ja nämä molemmat tulevaisuusfiktioni saivat alkunsa, on muutama vuosi sitten julistettu kirjoituskilpailu, jossa haettiin tulevaisuuteen ajoittuvaa romaania. Keksin Roton. Se tuli ilmasta. Kirjoitin sen ja osallistuin kilpailuun, mutta en sijoittunut. Vajaa vuosi sitten herättelin Roton uudestaan henkiin ja työstin sitä puoli vuotta. Nimesin sen toisin: Et tiedä minne olet menossa. Kun olin saanut sen valmiiksi ja Helena oli lukenut ja hyväksynyt sen ja olin postittanut käsikirjoituksen eri tahoille, aloin kirjoittaa jatkoa tarinaan. Jatko oli hautunut mielen taka-alalla ja olin jo päässäni kirjoittanut osia ja katkelmia, kun Helena Roton luettuaan kaipasi siihen jatkoa. Okei, kirjoitan. Tapahtuma-aika on molemmissa teksteissä vuosi 2053. Kuukausi sitten tai varhemmin, kun naputtelin Yli -tekstiä koneelle, tiesin, että seuraava kirjoitukseni on jatkoa tähän. Kolmas kirja ja osa. Miten kirjoittaa se/ne niin, että ne ovat luettavissa erikseen, mutta niveltyvät silti yhteen? Entä miten saavuttaa se vaadittava, kirjallinen taso, että jokin kustantaja kiinnostuu tekstistäni? Sitä ei tarvitse kysyä sentään, mitä teen syksyllä tai miten saan aikani kulumaan?

Muutto

    

Britannian pitkäaikainen hallitsija, kunigatar Elisabeth II kuoli eilen. Tulimme tietämään sen, kun europelin Lazio Feyenoord alussa tuomarit ja pelaajat kerääntyivät keskiympyrän laidalle kunnioittamaan menehtynyttä. Ottelu päättyi neljä kaksi. HJK koki omassa kotipelissään tappion nolla kaksi Betisiä vastaan. Eilen aamulla kävelimme kuuraisen pellon ohi Joukolan-, Linnalan- ja Marttilantietä ja Kauppakatua pitkin Taavetin asemalle ja palatessa haimme rautakaupasta sulkutulppia pesukoneliitäntöihin. Irrotimme astianpesukoneen ja valmistelimme sen matkakuntoon. Vähän kerrassaan projekti etenee. Helena luki eilen Agatha Christien dekkarin Murha maalaiskylässä ja aloitti illalla sängyssä seuraavan Agathan, Kohtalokas viikonloppu. Toissapäivänä otin Yli -käsikirjoitukseni esiin kolmen ja puolen viikon tauolta ja luin ensimmäiset sivut. Eilen jatkoin muutaman sivun aamupäivällä ja jatkoin iltapäivällä ja alkuillasta kahden lukurupeaman ajan. Pääsin sivulle 97. Melkein kolmasosa luettu. Pystyin lukemaan sitä. Siinä on yksi kriteeri. Pyrin tekstissä toteuttamaan itseäni, mitä se sitten tarkoittaa, mutta se on selvää, että minulla on sattumoisin vapaat kädet. Kukaan ei ohjaile eikä määräile minun tekstintekoani eikä pyri muokkaamaan sitä johonkin olemassaolevaan ja toimivaan kaavaan. Yli -käsikirjoitus on jatkoa tulevaisuusfiktiolleni nimeltä Et tiedä minne olet menossa ja jossa kuvittelen millainen maailma tai Eurooppa, Suomi, Venäjä, Saksa, millaista näissä maissa on elää vuonna 2053. Yli jatkaa tarinaa. Sain muuten kirjoitustaukoni, muuttotauon aikana yhden palautteen Et tiedä minne olet menossa -käsikirjoituksesta: Ei kiitos. Kiitos ilmoituksesta. Ei tarvitse odottaa enää. Neljästätoista kustantajasta, joille lähetin keväällä tekstini, on jäljellä enää kuusi vastaamatonta. Yksi niistä on sellainen, joka on tavannut vastata. Eli kaikki on yhden kortin varassa. Yksi riittää.