Tilkankadulla

    

Munkkiniemen kirjastossa oli eilen vastassa kaksi hienoa, erikoista ja värikästä mielikuvitusfiguuria. Siinä pienemmät ja isommatkin silmät hämmästyvät. Eilen aamupuolella, kun kävelimme Munkkiniemen suuntaan, oli pakkasen puolella ja tänäänkin on aamulla pikkupakkasta. Eilen illalla Orion kallisteli taivaalla viereisen talon katon yllä ja Seulaset erottuivat juuri ja juuri himmeänä utuläikkänä. Tänään aamuviiden jälkeen Arcturus oli länsiluoteessa ja kaakossa aavisti aamurusotuksen. Kolme kuukautta sitten, joulukuussa, joulunaluspäivinä aloin työstää läpi Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Arvioin silloin, että kevät on pitkällä ennen kuin tämä kirjoituskerta on ohi. Tässä vaiheessa olen sivulla 759 ja viimeinen satanen alkaa. Nyt vaikuttaa siltä, että työ tulee valmiiksi tässä kuussa. Helena tekee akvarelleja, kukkia, niitä omasta päästä ja tänään hän aikoo keskittyä kissoihin. Kaksi tuttujen kissaa, joista pitäisi tai olisi kiva saada luonnekuvat. Luemme vuorotellen Leena Krohnin älykästä ja ajatuksia herättävää teosta Hotel Sapiens. Eilen iltapäivän lukutunnilla aloimme lukea ääneen kirjastosta lainaamaani Michael Crichtonin kirjaa Junanryöstäjät, joka kertoo Englannissa 1800-luvun puolivälissä tapahtuneesta Suuresta Junaryöstöstä, Englannin Krimin sodan sotajoukkojen palkanmaksukultaharkkojen varkaudesta. Se sota, jonne suomalaisiakin vietiin taistelemaan, vaikka sitä uhria ei kai haluttu eikä toivottu. Rauha on aina parempi vaihtoehto, jos toinen vaihtoehto on sota, noin tavallisen kansan ja arkijärjen kannalta.

Tilkankadulla

    

Vesihelmiä. Veden pintajännitys pitää pisarat imeytymättöminä pellavaliinalla. Kun tiskaan astioita, ihmettelen ja ihailen sitä aina. Arjen tavallisia ihmeitä. Eilen päivällä paistoi taas aurinko täällä etelärannikolla ja teimme pienen kävelylenkin ja istuimme hetken penkillä. Jatkoin eilen Gaz matkaan -käsikirjoituksen parissa. Olen siinä sivulla 727 ja koko käsikirjoituksessa on 866 sivua. Helena on maalannut akvarelleja myös tapetille ja eilen hän laittoi valmiita töitä painoon karttakirjan väliin suoristumaan. Luimme eilen ääneenlukutunnilla loppuun Graham Greenen Kunniakonsulin. Kirja loppui yhtä hallitusti kuin se oli kaiken aikaa. Rikollisissa tarinoissa osa joutuu kuolemaan, mutta Helenan mielestä oikeat henkilöt selviytyivät tässä teoksessa jatkamaan fiktiivistä elämäänsä. Luin myös muutaman sivun Leena Krohnin kirjasta Hotel Sapiens ja Helena luki sitä päiväunilla ja iltaviimeiseksi. Kirja siirtyy olohuoneen ja makuuhuoneen väliä. Eilen tuli ilmoitus noudettavasta kirjavarauksesta. Seuraava ääneenlukukirjamme: Michael Crichtonin Junanryöstäjät. Luultavasti olen lukenut sen. Muistin sen nimen olevan Suuri junaryöstö ja sen muistamani kirjan olen lukenut kerran ja se sopii mielestäni meidän molempien, Helenan ja minun makuun

Tilkankadulla

    

Eilen saimme ainakin me helsinkiläiset nauttia vesisateesta ja keväisestä ilmavirtauksesta. Tänään aamulla on kaksi astetta lämmintä. Vähät lumet painuvat entisestään ja pihan kävelytien hiekka on paljastunut. Aloin eilen käydä läpi Gaz matkaan -käsikirjoituksen kolmatta osaa. Työstin kaksikymmentä sivua. Kirjoittaessani viime syksynä tämän osan ensimmäisen kerran huomioin jo valmiiksi tarkemmin aikamuodon ja siksi teksti on nyt valmiimpaa, kun palaan siihen. Helenalla oli eilen makuuhuoneen lattialla, työpöydän alla levitettyinä kymmenkunta keskeneräistä akvarellia kuivumassa ja tarkasteltavina. Hän luki loppuun Francoise Saganin kirjan Muuan hymy ja otti illalla unilukemisiksi Leena Krohnin teoksen Hotel Sapiensin. Luemme ja nautimme nyt molemmat samaa kirjaa, mutta eri aikoina. Lainaan kirjasta näytteeksi yhden lauseen, sivulta 61: ”Sillä onhan jokainen kirja, vähäpätöisinkin, oma paikkansa, ja nimenomaan sellainen, missä näkymättömästä tulee näkyvää.” Lauseita ajatuksella. Meitä hemmotellaan hyvällä kirjallisuudella, sillä eilen iltapäivän lukutunnilla oli vuorossa vielä Graham Greenen Kunniakonsuli, joka suorastaan elää silmissä. Siinä toinen kirjailijataituri ja -taikuri. Esikuvia riittämiin.

Tilkankadulla

    

 Eilen täällä etelärannikolla oli päivällä aurinkoista ja teimme lenkin keskipäivän aikaan rantapuistossa. Iltaa kohti sää muuttui, satoi lunta isoja hiutaleita, mutta nyt aamulla sataa silkkaa vettä. Sain käytyä läpi loppuun Gaz matkaan -käsikirjoituksen toisen osan. Erotin sen muusta käsikirjoituksesta ja lähetin Helenalle sähköpostiin, jotta hän pääsee lukemaan tämän korjatun ja viimeisimmän version kännykästä. Eilen aamulla vein Riitta Jalosen Omat kuvat pyykkitupaan vahtivuorollani. Tuntuu tutulta miten kirjailija miettii ja kokee kirjoittamiseen liittyviä asioita ja rutiineja. Riitta Jalonen kirjoittaa teoksensa ensin käsin. Minä, harrastaja siirryin tekstauksesta takaisin kaunokirjoitukseen joitain vuosia sitten. Palautin ”tietokoneeni” varhempaan aikaan ja palasin tavallaan nuoruuteeni. Aikamatkailun ei tarvitse olla mikään kummajainen. Kun täytän nykyisin päiväkirjavihkojani lyijytäytekynällä kaunokäsikirjoituksella, olen joltain osin neljänkymmenen vuoden takaisissa vanhoissa maisemissa. Olen kahtaalla, koska olen silti myös tässä hetkessä ja näissä päivissä. Raportoin. Helena tekee edelleen akvarelleja. Hänellä on aikalisä niissä. Akryylit odottavat. Francoise Saganin Muuan hymy on hänellä kesken, joten aloin lukea seuraavana lukukirjanani Leena Krohnin kirjaa Hotel Sapiens. Eilen iltapäivän ääneenlukutunnilla luimme melkein kuusikymmentä sivua Graham Greenen Kunniakonsulia. Kaikkia hyviä kirjoja. Voi ihanuutta.

Tilkankadulla

    

 Kuu näkyy isona puolikkaana nyt maanantaiaamuna pihan yllä matalalla eteläisellä taivaalla. Hyvää huomenta. Eilen oli aurinkoinen ulkoilupäivä. Kävimme kauppaostoksilla Mannerheimintien Alepassa ja puolelta päivin kävelimme rantaraittia Pikku Huopalahden pohjukkaan, kävelysiltaa Haaganpuron yli ja edelleen korkeajännitelinjalle asti ja takaisin. Muita kulkijoita tuli vastaan tasaiseen tahtiin ja ohimenijöitä. Helenalla oli iso kamera mukanaan. Seitsemäntoista sivua eilen Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen siinä sivulla 665 ja kaikkiaan käsikirjoituksessa on 864 sivua eli kaksisataa sivua käymättä läpi. Kakkososaa on jäljellä kolmetoista sivua. Helena luki loppuun Haruki Murakamin kirjan 1Q84. Hän otti unilukemisiksi kirjastosta lainaamani Francoise Saganin teoksen Muuan hymy. Osasinpa lainata kelvollisesti. Minulla on kesken Riitta Jalosen Omat kuvat. Eilen iltapäivän lukutunnilla luimme ääneen eteenpäin Graham Greenen upeaa Kunniakonsulia. Kirja on puolivälissä. Viimeksi olimme yhden luvun verran vahingossa kaapatun kunniakonsulin seurassa. Hän yritti paeta. Luku loppui ja Helena sanoi, että tähänkö sä jätät?

Tilkankadulla

    

Luontoelämyksiä isossa kaupungissa: Eilen aamupäivällä, kun palasimme kaupalta Tilkankatua pitkin, kuulimme erikoisen linnunäänen. Pysähdyimme. Varis lensi ylitsemme, mutta ääni oli palokärjen, joka etsi toukkia rinteessä olevista, katkaistuista, pystyyn jätetyistä puunrungoista. Myöhemmin päivällä katselin ikkunasta pihalle hiljaista lumisadetta, joka peitti vähin erin vanhat jäniksenjäljet. Etenin eilen yksitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Teen töitä sen parissa päivittäin tehollista työaikaa neljästä viiteen tuntia. Käsikirjoituksen toista osaa on jäljellä kolmekymmentä sivua. Helena maalaa yhä akvarelleja, jättää työn kuivumaan ja tulee virkkaamaan olohuoneen sohvalle. Televisio on säädetty hiljaiselle. Hän lukee yhä Murakamin kirjaa 1Q84. Minä olen lukenut sata sivua Riitta Jalosen kirjaa Omat kuvat. Hyvää tekstiä. Kirjailija tilittää tuntojaan. Iltapäivän lukutunnilla luimme ääneen kolmekymmentä sivua Graham Greenen huimaa Kunniakonsulia. Ihailen hänen vuoropuheluaan ja muutenkin. Illan vietimme television ja jalkapallon ääressä.

Tilkankadulla

   

 

Kevättä on jo. Valo lisääntyy päivittäin illasta ja aamusta. Nautimme eilen ulkoilusta, kun patikoimme pyykkituvan jälkeen Munkkiniemen kirjastoon ja takaisin. Kirjastossa on aina jotain erikoista ja jännää, kirjojen ohella. Lainaustiskin takana oli tällä kertaa harmaa teipistä tai massasta askarreltu otus, kuulemma vielä keskeneräinen. Lainasin neljä kirjaa, Riitta Jalosen Omat kuvat, Francoise Saganin Muuan hymy, Leena Krohnin Hotel Sapiens ja Miki Liukkosen Elämä: Esipuhe. Kotona vein Tyyne Saastamoisen Ruhtinaslinnun takaisin hyllyyn. Otin ensimmäisenä lukuun Jalosen Omat kuvat. Se oli minulla varauksessa syksystä asti. Luin sitä kolmanneksen illalla lukutuntimme jälkeen. Eli ensin luin Graham Greenen tekstiä ääneen ja sen jälkeen itsekseni Riitta Jalosta. Mielessäni vertasin kirjailijoiden tekstejä keskenään ja huomasin nauttivani molemmista. Koen Jalosen Omat kuvat samanlaisena omaelämäkerrallisena muisteluna kuin muun muassa Paavo Rintalan ja Leo Kalervon myöhäisteokset. Helena ei lainannut mitään. Hänellä on yhä Haruki Murakamin kirja 1Q84 kesken. Työstin päivän aikana kahdeksan sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Tätä toista osaa on käymättä läpi neljäkymmentä sivua.